Askel eteenpäin vai ankkuroituminen vanhaan?

Kuntayhtymissä tuntuu löytyvän kovaa menneisyyden kaipuuta ja aluepolitiikkaa. Yhtään se paremmalta tilanne ei vaikuta kuntaliitoksissakaan. Näin ei päästä koskaan eteenpäin.

Hidastamishalu ja -pyrkimykset eivät vie eteenpäin, vaikka niin olisikin mukavaa unelmoida. Mietipä 50-vuotiasta (miestä tai naista), joka yrittää pariutua parikymppisen kanssa. Säälittävää? Lähes rikollista? Todellisuudentajun hukannutta?

Yhtään vetovoimaisempaa ei ole joidenkin kuntien, kunnan osien tai liikelaitosten haikaileminen 1700-luvulle. Kukaan muu kun ei kuitenkaan enää elä siinä ajassa…

Jos Häme haluaa harpata eteenpäin ja pysyä kehityksen mukana, menneisyyden kaipuusta pitää voida luopua. Mikään vanha ei tuhoudu uuden mukana, jos jaksamme vaalia perinteitä. Mutta jos vanhan vaalimiseen vaaditaan jokaiselta pikkukylältä oma hallintokoneistonsa ja kytkentä kauas menneisyyteen, rapistumme kaikki paikalleen. Kuka meidät sitten muka huolisi kumppanikseen?

3 kommenttia artikkeliin “Askel eteenpäin vai ankkuroituminen vanhaan?”
  1. avatar Sari Rautio sanoo:

    Muutos on jatkuvaa ja pysyvää. hmisten luonnolliset kulkusuunnat on otettava huomioon. Mikä on se arjen elinpiiri, jossa ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat. Näin aikanaan rakentuivat myös pitäjät – rakenteen pitää seurata muuta kehitystä.
    Sari

  2. avatar Riikka Helenius sanoo:

    Hei.

    Pieni tarkennus hieman aiheen vierestä: 1700-lukua on tarjolla sangen eläväisessä muodossa Hämeenlinnassa. Hämeen Wanhan Linnan Kilta ry, joka tekee mm. historiaa eläväksi draaman avulla, järjestää nimittäin kustavilaista 1700-luvun teemaillallisohjelmaa tilauksesta erilaisille ryhmille.
    Ja ensi lauantaina (12.11.) Hämeenlinnan pääkirjaston musiikkisalissa pelataan leikkimielisesti 1700-luvulla suosittuja uhkapelejä, biribiä ja cuccua. Pääsy on vapaa, eli saa tulla kokeilemaan.

    Yst.terv. Riikka Helenius

Jätä kommentti

css.php