Vähempikin investointi riittäisi?

Ihmisen taipumus oppia pois vanhoista tavoista ja uskomuksista on ikävän heikko. Mutta ilman poisoppimista mikään ei muutu. Vaikka aivomme ymmärtävät muutosten tärkeyden, mielemme tekee meille tepposen ja huomaamattamme noudatamme melkein kaikessa toiminnassamme vanhoja kaavoja. Usiutuminen jää aivan liian usein muutaman aivosolun väliseksi myllerrykseksi. Ulospäin ei näy välttämättä mitään.

Siksi kunnallisvaalien lähestyessäkin vanha hyvä teema on aina arvostella mennyttä ja tehtyjä päätöksiä. Niin kauan, kun kukaan ei esitä, miten asiat tulisi jatkossa hoitaa, arvostelu on pelkkää sananhelinää. Ei ihminen opi epäonnistumisista ilman kunnon jumppaa, vaikka haluaisikin uskoa niin. Ihminen oppii tavallisemmin onnistumisesta, jos on oppiakseen. Muutoin toimitaan kuten aina ennenkin.

Yksinkertaisena esimerkkinä Aulangon joutsenlammen joutsenet ja sorsat. Joka vuosi muutkin kuin minä muistuttelevat siitä, ettei pulla- ja leipäateriat tee linnuille hyvää.  Ja että lokkien ruokkiminen on aivan älytöntä lokkien keräämistä muuten niin kaunille paikalle. Ja että Janne ja Aino pitävät paljon enemmän voikukanlehdistä kuin leivästä ja se 0n myös terveellisempää. Silti joka vuosi lokkeja syötetään leivällä enemmän kuin koskaan ja osansa leipäsateesta saavat myös muut linnut. Mikään ei muutu.

Nyt puhutaan vaalivauhdissa jo siitä, kuinka Hämeenlinna investoi monen mielestä liian paljon ja liian isolla rahalla. Investointeja karsisin minäkin. Yhä vielä jaksan olla sitä mieltä, että kaupunkimme hyvinvoinnissa on parempiakin investointikohteita kuin esim. toriparkki. Nyky-ymmärrykselläni karsisin investointeja ainakin sieltä. Ihan nyt aluksi. Ehkä Ahvenistoakaan ei tarvitsisi kohentaa ihan kaikella rahalla, mitä mistään löytyy. Vähempikin saattaisi riittää?

Jätä kommentti

css.php