Terveellistä (ja maistuvaa) kouluruokaa

Kouluruokailu ei toiminut minun kohdallani lukioikäisenä. Kranttu makuaistini teilasi kaikki ruuat pahanmakuisiksi, ja päädyinkin pian syömään päivisin vain näkkileivät ja lasin maitoa. Onneksi olin siinä vaiheessa jo lopettanut kilpaurheilun. Vähäinen ruokailuni teki minusta vain entistäkin alipainoisemman, mutta hengenvaara oli kaukana.

Kovasti inhoamani kaurapuuroaamiaiset eivät mitenkään lisänneet päivittäistä hyvinvointiani. Lukioaikana niiden aamiaisten kohtalona oli päätyä vessanpöntöstä alas. Tyhmää tai ei, kurkustani en saanut niitä alas millään. Olin mieluummin nälkäinen.

Minun nuoruudessani ei onneksi puhuttu laihdutuskuureista, kaloreista, rasvasta ja hiilihydraateista niin paljon kuin nykyään. Syömistäni rajoitti siis vain ja ainoastaan nirso makuaistini, jonka kanssa oli vaikeaa löytää kompromissejä.

Nykyään saan palautetta tyttäreltäni kouluruuasta. Ei siitä, että se olisi pahaa, vaan nimenomaan siitä, kuinka epäterveellistä se on. Toki rasva, juusto ja kerma mmyös maistuvat hänen suussaan pahalle, mutta epöäterveellisten rasvan, juuston ja kermavalmisteiden suuri määrä kouluruuassa ei kannusta venyttämään makuaistiaan.

Pelkät nirsoilijat korvaavat kouluaterioita karkeilla, energiajuomilla, virvoitusjuomilla yms. He siis saavat energiansa, vaikkeivät mitään terveellistä sen mukana, tuon korvikepupeltamisen kautta. Terveellisen elämän perään peräänkuuluttava tyttäreni ei voi kuvitellakaan syövänsä vastaavia ruuankorvikkeita. Hän jää siis nälkäiseksi.

Ahkerana kuntoilijana hän on kouluruuan kanssa pulassa. Kehittelenkin mielessäni ratkaisuja hänen (ja muiden samanlaisten nuorten) ravinnon saamisen takaamiseksi. Kotieväät kouluun? Kotiruokaa kouluun? Proteiinijuoma? Vielä en ole keksinyt ratkaisua, mutta aion jatkaa miettimistä.

Kouluruoka ei ole pelkästään makukysymys. Se on myös elinehto, että nuoret jaksaisivat koulupäivän ja oppisivat jotain. Sen merkitystä ei kannata vähätellä.

www.susannahietanen.fi

 

Jätä kommentti

css.php