Nyt tarvitaan innovaatioita – ja erehtymisen sietokykyä

Aalto-yliopiston yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki (on valinnut tittelinsä ihan itse) kehotti kerran häntä kuullessani ajattelemaan suuresti ja tekemään pienesti. Suuresti ajatteleminen tarkoitti ihan tosissaan isoja haaveita ja maailmaa mullistavia ideoita. Pienesti toteuttaminen tarkoitti pieniä kokeiluja, pieniä riskejä ja erehdyksistä oppimista. Kokeillaan sataa erilaista tapaa ja opetellaan siitä, miksi ne eivät onnistuneet.

Samaa ajattelua olen kuullut brittiläiseltä julkisen sektorin kehittämiskonsultilta Andy Holderilta, joka esitteli sitä, miten Ison-Britannian julkisen sektorin kulut saataisiin radikaalisti matalammaksi. Juustohöylällä päästäisiin hänen mielestään vain parin prosentin säästöihin. Radikaalit, lähes 30% säästöt vaatisivat ajan lisäksi innovaatiivisia ideoita.

Kaikesta ei siis tarvitse välttämättä luopua taloudellisen ahdingonkaan aikoihin. Palveluita ei vain voi toteuttaa nykyisellä tavalla. On löydettävä aivan erilainen lähestymiskulma ja myös erilaiset toimijat. Sen saavuttamiseksi tarvitaan yritystä, erehtymistä ja oppimista.

Jatkossa tarvitaan siis kykyä keksiä uusia ja epätavallisia ajatuksia palveluiden turvaamisesta. Ja vähintään yhtä paljon tarvitaan epäonnistumisen sietokykyä. Erehdyksistä pitää oppia, ei pistää meteliä pystyyn ja heitellä ensimmäisiä kiviä. Vanhoilla keinoilla ei päästä riittävän pitkälle. Tarvitaan uskallusta yrittää uutta. Ja anteeksiantamista muilta, sillä yhtä toimivaa innovaatiota edeltää valtava määrä epäonnistumisia. Kokeilemisesta pitää palkita (kunhan kokeilu tehdään pienesti ja pienellä riskillä), ei lynkata.

www.susannahietanen.fi

 

Jätä kommentti

css.php