Luottamuksen vaikea taito

Kun tutustut uuteen ihmiseen, kestää oma aikansa, ennen kuin välillenne syntyy luottamus. Joskus luottamussuhde syntyy nopeasti, joskus ei milloinkaan. Eikä sitä luottamusta aina tarvitakaan, mutta joissakin tilanteissa on vaikea selvitä ilman.

Esimerkiksi omaan hammaslääkäriinsä sitä haluaa yleensä luottaa. Monellakin tavalla. Haluaa luottaa siihen, että hän osaa hommansa. Löytää reiät, osaa paikata, poistaa juuri sen oikean hampaan ja niin edelleen. Lisäksi haluaa luottaa siihen, että hän ottaa sinut huomioon yksilönä ja ihmisenä, pelkoinesi kaikkinesi. Että hän osaa senkin puolen ammatistaan.

Työpaikalla käytetään aikaa ihan hukkaan, jos keskitytään varmistelemaan kaikkea viimeisen päälle silloinkin, kun toinen osaa ja tekee homman tuosta vaan. Uudessa työsuhteessa luottamuksen soisi syntyvän kohtuullisessa ajassa, monen vuoden alkeisluottamuksen kehittely voi tuntua turhauttavalta.

Olen itse saanut joskus esimieheltäni tehtäväksi tarkistaa alaiseni todellisen toiminnan yhden päivän ajalta. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä alaistani, mutta esimieheni ei lähtenyt luottamuspeliin. Koska kieroilu ja salakavala urkkiminen ei sovi kropalleni, kerroin alaiselleni suoraan, että esimieheni haluaa tarkistaa hänen työpäivänsä kulun ja mieluummin vielä joidenkin todisteiden kanssa. Tuohtunut alaiseni selvitti tasan tarkkaan päivänsä kulun ja omat tekemisensä. Asia tuli selväksi. Esimieheni selvitti epäilylsensä – sillä kertaa.

Toki on aina niitäkin henkilöitä, joihin ei kannata luottaa. Joihinkin ei koskaan. Yhteistyö tällaisten henkilöiden kanssa on tuskastuttavaa, sillä heidän kanssaan sopimus jostain asiasta ei merkitse mitään. Mutta onneksi heitä on häviävän pieni vähemmistö.

Luottamuksen rakentamiseen voi lähteä monella tavalla. Voit ensin odottaa täydellistä luottamustodistelua toiselta riittävän kauan ja jossain vaiheessa siirtyä vähäiselle luottamuksen polulle. Tai sitten voi heti luottaa kaikkiin aivan kaikissa asioissa. Todennäköisesti paras polku luottamukseen kulkee jossain näiden välissä.

Kenen tehtävänä on ansaita luottamus? Sinun vai sen toisen? Ja ymmärrättekö, kumpi oikein on todisteluvuorossa? Kuinka monta kertaa todistettua luotettavuutta on riittävästi? Ja miten luottamus syntyy toiseen suuntaan?

Mikään tuloksellinen yhteistyösuhde ei voi perustua jatkuvan todistelutaakan varaan (väitän minä). Ilman luottamusta aikaa valuu hukkaan ja hyvät ideat jäävät pimentoon, jolleivät sitten joudu vastapuolen sytyttämälle roviolle.

Luottamuksen ei toki tarvitse olla täydellistä. Usein tulokselliseen yhteistyöhön riittää hyvin rajattukin luottamus. Kuten luottamus siihen, että toinenkin pyrkii ensisijaisesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen (vaikkakin omasta ainutlaatuisesta näkökulmastaan) sen sijaan, että keskittyisi vain vastapuolen ajatusten alas ampumiseen. Mutta vaikeus on, että tähän tarvitaan molempien osapuolten yhteistä tahtoa. Ei siis kuitenkaan vaikeaa, jos sitä oikein haluaa.

Yst. Susanna

Jätä kommentti

css.php