’Eläkeläisen’ testamentti

Jo viikko sitten mm. Aamulehti uutisoi kovien arvojen vallanneen joidenkin kuntien sosiaalipolitiikan. Uutinen perustui Lapin yliopistossa tehtyyn uuteen väitöstutkimukseen. Arkituntuman mukaan samaiset kovat arvot jylläävät myös terveyssektorilla. Kovien arvojen kuntia ei mainittu tutkimuksessa nimeltä, mutten yhtään hämmästyisi, jos armas kotikuntamme olisi yksi noista kunnista.

Sairaanhoitopiirin hallitustyöskentely on nyt omalta osaltani ohi. Eilisen, uuden sairaanhoitopiirin valtuuston tiedotustilaisuuden anti oli paljolti tuttua neljän vuoden mylläämisen jälkeen, mutta pari asiaa sairaalamaailman monimutkaisuudesta ja ennakoimattomuudesta haluan jakaa tässä muillekin.

Tiesitkö, että 51 ”kalleinta” potilasta maksoi sairaanhoitopiirille saman verran kuin reilut 27 000 ”edullisinta” potilasta? Kumpainenkin ryhmä maksoi noin 5% sairaanhoitopiirin vuotuisesta 160 miljoonan euron hoitokuluista. Kaikkien sairauksien hoitaminen ei ole todellakaan samanhintaista, eikä kallista hoitoa vaativien sairauksien syntymistä voi sen enempää ennustaa kuin säädelläkään.

Erilaista ( ja -hintaista) hoitoa vaativien sairauksien lisäksi yllättävänä muuttujana on aina ulkopuolisten sairaaloiden käyttö.  Käytön määrää kuin hintaakaan ei voi juurikaan etukäteen ennustaa sen enempää kuin rajoittaakaan. Yliopistollisen sairaalan käyttäminen on monessa tilanteessa aivan välttämätöntä. Henkilökohtainen kiitos Taysin (Tampereen yliopistollinen sairaala) hyvän osaamiselle:  anoppi leikattiin aivoverenvuodon jälkeen ja hän pääsi toipumaan koettelemuksestaan. Ilman leikkausta tilanne olisi ollut aivan toinen.

Uusimmat lääkkeet ovat onneksi huomattavasti edeltäjiään tehokkaampia. Ikävä kyllä ne ovat myös kalliimpia. Kuka haluaisi silti läheisensä joutuessa hengen vaaraan häntä hoidettavan vanhoilla, kohtuullisen toimivilla lääkkeillä, jos huomattavasti parempiakin lääkkeitä olisi saatavilla? Tiukan paikan tullen haluamme läheisillimme vain parasta. Tai siis ainakin suurin osa meistä haluaa.

Samaan aikaan meillä niin poliitikot kuin virkamiehetkin purkavat turhautuneisuuden tunteitaan kovin sanakääntein siitä, ettei keskussairaala pysty selviämään sille budjetoidulla rahamäärällä. Harva suostuu uskomaan, että sairaalassa tehdään ihan kaikkensa.  Ja että isoja asioita on jo tehty (kuten laboratoriofuusio ja Riihimäen ja Hämeenlinnan työnjaon selkeyttämistä, mikä tekee jossain vaiheessa toimiessaan pelkkää säästöä), sillä niiden taloudelliset hyödyt eivät näy vielä nyt. Niitä pitää vielä odottaa. Ja sitä odotellessa sairaat pitää hoitaa.

Kovalta kuulostava rahan vuoksi riiteleminen ja syytteleminen ei varmastikaan tuo eteemme mitään entistä parempaa. Hyvät tulokset tulevat vain pitkäjänteisen yhteistyön tuloksena. Siinä pitää unohtaa pikavoitot ja oman ”uran” pönkittämiset. Seuraavallekin sairaanhoitopiirin hallitukselle toivon yhteistyöhalua ja -kykyä. Pian oman sairaalansa pääsee valitsemaan itse ja silloin ulkopuolisten sairaaloiden käytön aiheuttamat kustannukset nousevat helposti pilviin. Paljon on vielä tehtävää.

6 kommenttia artikkeliin “’Eläkeläisen’ testamentti”
  1. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Kiitos Susanna tunnelmiesi laittamisesta jaettavaksemme.

    Ennakoimattomuus ja ennakoitavuus on mielenkiintoinen parivaljakko. Mitä pienempi on sairaanhoitopiiriin tukeutuvien lukumäärä, sitä suurempi vaikutus on muutamalla huippukalliilla hoidolla. Ja toisin päin: kun tukeutuva väestömäärä on suuri, ovat vuosittaiset heitot suhteessa pienempiä.

    Yksi terveydenhuollon budjetoinnin toistuva ongelma on, että alan todellista hintojen kallistumaa (lääkkeet, tutkimustavat, laitteet) ei oteta etukäteen huomioon, vaan sen sanotaan aina tulleen ”yllättäen”. Neljänkymmenen vuoden seurannalla uskallan ihmetellä tätä yllättävyyttä.

    Keskimääräinen erikoissairaanhoidon kallistuma vuodessa on noin 8 %. Kaikki tämän alle saatava menobudjetti on toiminnan tehostamista tai jonkin toiminnon jättämistä pois. Myös onnistuneita hyviä esimerkkejä on.

    • Eivät kai nuo lääkekustannukset ammattilaisia yllätä. Alibudjetoinnissa vain on nipistettävä kaikkialta. Se yhtälö ei kuitenkaan toimi.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Kaikissa organisaatioissa pätee aina sama. Johto vastaa. Keskussairaalassa poliittisten johtajien valitsemat sopivat johtajat. Ei se aina niin mene, että sopivuus syrjäyttää pätevyyden. Tällä menetelmällä loppuu joskus yhteiskunnankin rahat. Niin on loppunut Keskussairaalassa ja niin loppuu myös Hämeenlinnassa. Seppo jos satut lukemaan tämän-mitä kuuluu ”Kalle ” Kasevalle.

    • Terveisiä Kalle Kasevalle täältäkin 😉

      Muuttuvassa maailmassa pätevyyttäkin on vaikea mitata. Nyt pitää aivan erityisen tarkasti pysyä muutoksen mukana eikä kovinkaan paljoa tuijotta taustapeiliin. Tärkein pointtini oli se, ettei vastakkainasettelu ole paras keino vaikeiden asioiden ratkaisemiseen.

  3. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Susanna Hyvä!
    Eikös julkisen sairaanhoidon tarkoitus ole hoitaa kaikki potilaat, säätyyn arvoon ihonväriin tai muuhun eroavaisuuteen katsomatta?
    Miksi asetat heitä vastakkain, sen mukaan mitä hoito maksaa?
    Jos julkisella puolella on rahapula, jätetään yksityinen vähemmälle, tai jopa kokonaan ilman yhteiskunnan tukirahaa, niin avot poistuu lääkäri ja hoitajapula ja turhia ”tissileikkauksia” ei yhteiskunta tue.
    Näin helppoa se on, on vaan Sinun Susanna saatava puolueesi tätä ajamaan, kuinkas onnistuu?

    • Armas Erkkini…

      Olenpa jälleen kerran onnistunut ilmaisemaan itseäni huonosti, kun noin eri tavoin kirjoitukseni olet ymmärtänyt (suhteessa siihen, mitä olen tarkoittanut).

      KAIKKI potilaat / asiakkaat ovat ehdottomasti yhtä tärkeitä ja kaikkia pitää hoitaa. Protestoin joidenkin poliitikkojen vihaisia puheita vastaan, kun he puhuvat erikoissairaanhoidostamme. Ratkaisujen sijaan heitellään ilmaan syytöksiä ja vaatimuksia kulujen pienentämisestä. Mutta yhtäkään, pienintäkään ehdotusta en ole konkreettisesti kuullut tai nähnyt (siis niiden lisäksi, joita ollaan jo tehty tai jotka ovat jo vaiheessa).

      Protestoin sitä vastaan, että jotkut poliitikot (ja virkamiehet) esittävät erikoissairaanhoidolle vaatimuksia, joiden mukaan sairaalan tulisi pienentää erikoissairaanhoidon kysyntää ilman pienintäkään rakentavaa ehdotusta siitä, miten tämän voisi tehdä. Jos kaikki potilaat pitää hoitaa (niin kuin pitää), niin ainoa minun keksimäni keino on hoitaa heitä vähemmän ja halvemmin. Tehokkaampi hoito on kalliimpaa ja joissakin tapauksissa edullista hoitoa ei vain ole olemassa.
      Haluaisin kuulla, millaisia käytännöllisiä ja eettisiä ratkaisuja nämä vaatijat oikein erikoissairaalalta kysynnän hillitsemiseksi odottavat. Minusta tästä voisi puhua joskus ihan avoimesti ja ääneen kaikkien kuntalaisten kuullen.

      Protestoin sitä vastaan, että meillä lietsotaan tahtoen tai tahtomatta vastakkainasettelua yhteisten kompromissien ja yhteisen edun etsimisen sijaan.

      Keskussairaala ja sen henkilöstö tekevät arvokasta työtä. Ja me kaikki potilaat ja potilaiden lähiomaiset olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme tätä hyvää hoitoa jatkossakin.

      MISSÄÄN nimessä en aseta potilaita vastakkain hoidon hinnan myötä. Yritän vain avata sitä monimutkaisuutta, mitä kulujen suuruuteen ja niiden hallitsemiseen tulee. Kun protestia väsäävä asioista vähemmän tietävä poliitikko on sitä mieltä, että kulut tulevat vain siitä, että ihmiset joutuvat leikkaukseen, haluan avata asiaa hieman paremmin. Ei se niin yksinkertaista ole – ja potilaat ovat kuitenkin se tärkein juttu.

      Ja Erkki: hyvin niukan äänimäärän viime vaaleissa saaneena ja käytännössä ilman luottamustehtäviä olevana olen pistänyt vakavaan mietintämyssyyn oman roolini politiikassa. Sitähän ei oikeasti ole. En ole vielä eronnut puolueesta, mutta poliittinen toimijahan minä en ole millään tavoin. Ehkä sinun, Erkki, tulisi etsiä joku muu, jonka pitäisi vakuuttaa ’minun’ puoluettani jostain. Toistaiseksi minä kirjoittelen ja jutustelen aivan omiani ilman minkäänlaista poliittista kehikkoa.

      Aurinkoista ja upeaa kesän jatkoa, Erkki 🙂

      Yst. Susanna

Jätä kommentti

css.php