Vastikkeellisuus vs. leimaaminen

Ilta-Sanomien artikkelissa kuntapomo haluaisi työttömät kauppojen kassoille auttamaan pakkaamisessa. Muistuu mieleen heti natsi-Saksan hihamerkit. Nyt vuorossa eivät olisi juutalaiset, vaan työttömät. Jollain merkillä pitäisi nuo yhteiskunnan vähäosaiset leimata?

Itse olen ollut elämässäni työttömänä noin kuukauden. Suurin osa ajasta kului siihen, että olin työpaikkahaastatteluissa ja kiehnäsin työsopimusta. Kohtelu ei ollut missään vaiheessa ystävällistä. Asiallisuus riippuu ihan määrittelystä. Mieheni joutui olemaan työttömänä peräti kaksi vuotta. Ei ollut helppoa missään mielessä sekään aika.

Jos nyt joutuisin työttömäksi, en mitenkään haluaisi leimaa otsaani saman tien. Haluaisin ensin mahdollisuuden. Työttömänä oleminen ei kuitenkaan ole kaikkein paras työnhakuvaltti. Leima on kova.

Facebookissa minulle heitettiin heti epäilys siitä, että suosisin ’vastikkeetonta’ etuusjärjestelmää. Vastikeajattelu on ok, kun se tukee työttömän työllistymistä, ei julkileimaamista. Ne ovat mielessäni kaksi ihan eri asiaa. Vastuullisuuteen ei koskaan tarvita nöyryyttämistä. Ihmisen kunnioitus voi elää kaikesta huolimatta.

Kommentti artikkeliin “Vastikkeellisuus vs. leimaaminen”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Olin aikanaan itse työttömänä joitakin kuukausia. Tosin olin lähes koko ajan työkokeilussa, koska olin päättänyt vaihtaa alaa täysin. Siis työkokeilun tavoitteena oli ammatinvaihto (täysin erilainen työ ja työ-aikamuoto). suhtautuminen työympäristössä ok. Voin vain kuvitella miltä työttömästä tuntuu, kun tietää, että teetetään vähempiarvoisia töitä jotka eivät vaadi ammattitaitoa. Ehkä tämän esityksen tarkoituksena on valmentaa ihmisiä vastaanottamaan ns matalapalkkatöitä Saksan malliin. Ei elä palkallaan, tavitsee tukia.

Jätä kommentti

css.php