Soiden puolesta – tutustu ensin

Siinä, missä suo on yhdelle turhaa hukkamaata ja viherpiipertäjien turhaakin turhempaa hössötyksen kohdetta, se on monelle eläimelle ja kasville mitä keskeisin elämän ehto. Tosiurbaania mesoajaa ei moiset elukat paljoa kiinnosta, mutta se kertoo enemmän tietämättömyydestä ja itsekeskeisyydestä kuin asioiden todellisesta tärkeysjärjestyksestä. Suosittelen kaikille ensin aiheeseen perehtymistä ennen oman mielipiteen muodostamista.

Eteläisessä Suomessa ei löydy kovin paljon suomaisemaa ihailtavaksi asti. Luonnonsuojelualueet mahdollistavat kuitenkin sekä mattimeikäläisen suomaisemaan tutustumisen että suoympäristössä viihtyvän luonnon selviytymisen. Onneksi näitä suojeltujakin kohteita löytyy.

Jo pelkästään kurjen huudon kuuleminen suolla on vaikuttava kokemus. Hattelmalanjärven lintutornilla pääset tutustumaan suoelämään ja kurkiin heti ensi keväänä. Tutustu ensin.

ku 4 xx 4 p s

ku 72 xx 4 p s

ku 4 x 4 p s

34 kommenttia artikkeliin “Soiden puolesta – tutustu ensin”
  1. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Susanna, otat esille hyvän asian! Olen monta kertaa mielessäni kiroillut niitä ihmisiä, joiden mielestä turve on uusiutuvaa energiaa. Viherpiiperöt etunenässä…
    Tapsa

    • avatar Antti Sulonen sanoo:

      Soita on monenlaisia, eikä kaikki niistä ole turvesoita.

      Turve on uusiutuva luonnonvara, mutta sen kehittyminen on niin hidasta, että nykytekniikalla sitä nostetaan enemmän mitä sitä ehtii uusiutua.

      • avatar Tapani Silvo sanoo:

        Terve, Antti! Juuri tuota tarkoitin. Sammaltahan aina kasvaa, mutta että siitä ajan mittaan kehittyisi merkittävä määrä turvetta, taitaa kestää muutaman sukupolven ajan. Tältä tosiseikalta taitavat rahan-ahneet turpeentuottajat ummistavan silmänsä täydellisesti.
        Ja jälleen on yksi askel, Suomen luonnon köyhtymisessä, tosiasia.
        Tapsa

        • avatar saara finni sanoo:

          Mitä ihmettä tarkoitit Tapani, kun kirjoitit:

          ” Olen monta kertaa mielessäni kiroillut niitä ihmisiä, joiden mielestä turve on uusiutuvaa energiaa. Viherpiiperöt etunenässä…”

          En tiedä, miten siellä Ruosissa mennään, mutta kyllä Suomessa nuo ”viherpiiperöt” ovat olleet ja ovat yhä etunenässä suojelemassa soita myös siksi, että turve on äärimmäisen hitaasti uusiutuva luonnonvara. Kestää tuhansia vuosia ennen kuin kaivetun suon tilalle kehittyy uusi, jos koskaan.

          Ja ”viherpiiperö” Ville Niinistö oli paras ministeri mitä meillä on aikoihin ollut. Oli tinkimättömästi luonnon, myös soidensuojelun puolella. Hänen haastatteluaan oli aina ilo kuunnella; hallitsi asiat perusteellisesti, osasi ilmaista asiansa selkeästi ja ytimekkäästi…no, on tietysti edelleen kaikkea tuota. Joka kerta häntä kuunnellessani ajattelin, että siinäpä meillä olisi tosi pätevä seuraava presidentti.

          Onneksi ei ole ehdolla tässä vaalipiirissä, joten voin rauhassa äänestää taas perussuomalaisia. Ja kyllä tuosta Lulustakin tulisi tinkimätön ympäristöministeri ja olisi jo valmiiksi paneutunut asioihin.

      • avatar Erkki Strömberg sanoo:

        Antti hoi!
        Mihin metematiikkaan esittämäsi perustuu?
        Montako prosettia Suomen soista, siis pinta-alasta on ollu tai on tai on varattu turpeen nostoon?
        Kuinka kauan keskimäärin kestää turpeennosto suosta ennekuin se loppuu?
        Palautuminen kyllä kestää ja se voi tapahtua moneen tapaan tai suonpohjaa voidaan muuten hyödyntää.

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Upeita kuvia… mutta luontokokemus voi joskus olla ihan tosiurbaanin mesoajankin nenän alla ilman reissua suomaisemaan.

    Vuosia sitten kasvatin löytämäni variksenpojan lentokykyiseksi asti. Syksyllä Tauski tietysti parveutui lajitoveriansa kanssa ja lähti, mutta kesäkuukausien aikana opin ymmärtämään, miten tavattoman hieno, älykäs ja myös huumorintajuinen (kyllä!) eläin varis on. Voi jukra miten se piti hauskaa koiran ja kissojen kanssa. Erityisen palkitsevaa oli seurata miten silloin taikuruutta harrastanut poikani opetti Tauskille korttitemppuja. Joidenkin havaintojen mukaan varis osaa laskea pitkälle toiselle kymmenelle.

    Tänä päivänä, tosiurbaaniksi mesoajaksi taantuneena, nautin joka aamu asemanseudun varisten aamurutiineista. Minä tarkkailen niitä kadun toiselta puolelta parvekkeeltani, ne minua lyhtypylväänsä nokasta. Kyllä ne sukulaissielun tunnistavat…

    • avatar Susanna sanoo:

      Kari,
      jos osaa luontoa yhtään arvostaa, ei silloin ole tarkoittamani mesoaja. Minun kriteereilläni et kyllä pääse vielä yhtään mihinkään mesoajien luokkaan 😉

  3. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hienot kuvat! Kurkien soidintanssi on upeaa.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Susa!
    Kolmasosa Suomen pinta-alasta on erilaisia soita. Niitä riittää ilman suojeluakin. Sanni otti sulan hattuunsa.
    Kun vielä kaavoitettaisiin sata tuhatta hehtaaria soita elinkeinoelämän tarpeisiin, alkaisi talouskin nousta.
    Keittiön lasini alla keräsi kurkipari poikasensa kanssa voimia kolmen viikon ajan.
    Jokaiselle jotakin t. Hessu K.

    • avatar saara finni sanoo:

      Kyllä Sannin ”sulka” alkoi jo pahastiu lerpattaa kun ympäristöjärjestöt tulivat hätiin.

    • avatar Susanna sanoo:

      Hei Hessu,

      Ymparisto.fi -sivuston mukaan ”Alkuperäinen suoalamme on ollut noin 10,4 miljoonaa hehtaaria eli kolmannes maa-alasta. Nykyisin ojittamatonta suoalaa on kuitenkin jäljellä enää noin 4,0 miljoonaa hehtaaria, siitä valtaosa Pohjois-Suomessa.”

      Turveinfo-sivuston mukaan ”Nykyisin soita ja turvemaita on Suomessa yhteensä noin 9,29 miljoonaa hehtaaria eli 29 prosenttia maapinta-alasta.” Siis soita JA turvemaita.

      Virtuaalisuo-sivuston kertoo, että ”Soiden suojelu on toteutunut Suomessa epätasaisesti. Yli 90 % kaikesta suojellusta suoalasta sijaitsee maan pohjoisosassa, missä 13 % alueen alkueperäisestä suoalasta on suojeltu. Etelä-Suomessa vastaava osuus on vajaa 2 %.”

      Ja vielä: Bird Life:n sivustolla kerrotaan, että ”Suomen alkuperäinen suopinta-ala on ollut 10 miljoonaa hehtaaria eli noin kolmannes maamme pinta-alasta. Alkuperäisestä suoalasta on ojituksin menetetty valtaosa. Vielä 1950-luvulla meillä jäljellä olleista soista on sittemmin ojitettu 60 %, eteläisessä Suomessa noin 80 %. .. Rauhoitetut suot keskittyvät Pohjois-Suomeen, jossa sijaitsee 90 % suojellusta suopinta- alasta. ”

      Soiden määrä eteläisessä Suomessa on siis kovasti, kovasti kaukana tuosta kolmannesta ja siitäkin vähästä vain rippunen on suojeltu. Ihan kaikkeen sitä suota ei siis riitä.

  5. avatar Harri sanoo:

    Hienot kuvat. Pesikö Hattelmalanjärvellä kurkia tänä vuonna, vai onko poikaskuvat jostain muualta?

    Satatuhatta hehtaaria suota elinkeinoelämän tarpeisiin? Mihin tarpeisiin ja miksi nimenomaan suota?
    Vorssan likka laulaa toki puolueensa lauluja ja on saanut ohjeet joltain suon tarvitsijalta.
    Eikö elinkeinoelämän tarpeisiin ole tarjolla kuivempaakin maata, joka ei vaadi niin paljon työtä ollakseen kunnon autokaupan pohjaa.
    Onko soisille maille tosiaan niin paljon teollisuutta menossa, että ton verran pitäis hetimiten kuivata?

    Jos tuo fuusioreaktori nyt vihdoin saadaan pelittämään vaikka nyt 10 vuoden kuluessa, ei turvettakaan kohta pössytellä.
    Tässähän katsotaan nyt taas ihan liian lähelle, eikö juuri Kokoomuksessa ole viimeaikaisten kommenttien perusteella katsottu hyyyvin kauas, eikä vain 15 vuoden päähän.
    Tämä nyt on hiukan ristiriidassa sen kanssa.

    Soilla on mukava tallata, ei niitä kaikkia tarvi kuivailla.

    • avatar Susanna sanoo:

      Hattelmalanjärvellä oli ymmärtääkseni kolme paria, joista ainakin kaksi sai poikasia. Tuon kuvassa näkyneen perheen poikaset kuolivat, toisen perheen kaksi poikasta selvisivät onneksi täysikasvuisiksi asti 🙂

      • avatar Harri sanoo:

        Kappas, tulihan taannoin lähdettyä sitten merta edemmäs, kun linssieni kanssa fillaroin Torronsuolle, kyllä tuossa kohtaa tuli pysähdyttyä, mutta lähinnä on aina ohi mennyt ”mikäköhän ryteikkö tuossa on”-periaatteella, nythän tää selvis, kun piipahdin hiukan syynäämässä Hattelmalanjärveä noista blogeista. Kiitos sivistyspläjäyksestä 🙂
        Ensi keväänä lienee meikäläinenkin taas pykälää viisaampi, ei se vielä paljon ole se, mutta eteenpäin kuitenkin.

  6. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Tervehdys kaikille!
    Kiva, kun saadaan asiallista keskustelua.
    Ojitetut suot ovat myös suota ja siten hyödynnettävissä poltto-, kasvu- ja kuiviketurvetuotantoon.
    Puu palaa, mutta hakevoimaloissa tarvitaan myös turvetta.
    Mielenkiintoinen tutkimuskohde on myös turve- ja puutuhka. Niitä ei ole juurikaan tutkittu, koska tuhkaa ei ole ollut riittävästi. Tuhka on kivennäistä, joten maallikon mielestä sitä tutkimusten jälkeen voisi käyttää lannoite-, rehu-, lääke-, kosmetiikka-, betoni-, bitumi- ja maaliteollisuuteen. Asiantuntijat keksivät lisää.
    Mielestäni soiden käyttö energiantuotantoon on eettisempää ja ympäristöystävällisempää kuin uraanin louhiminen jossain Kanadan korvessa tai Suomessa.
    Pitää nähdä mahdollisuuksia eikä uhkakuvia.
    Luonnosta elävä Hessu K.

  7. avatar saara finni sanoo:

    Ojitetut suot ovat suota vähän samaan tapaan kuin myrkytetyt järvet järviä, vaikka vertaus ontuukin.

    Lapsuudenkotini lähellä ollut Röyhynsuo oli ihan oikea, huiman kaunis suo silloin kun evakkoina sen naapuruuteen asetuimme asumaan. Suolla ei tarvinnut kauaa räpiköidä kun muuraimia (=lakkoja) oli ämpäri täynnä. Siellä kävi marjastajia Leppäkoskelta ja Tervakoskelta asti ja kaikille riitti. Samoin myöhemmin syksyllä karpaloita.

    Muisten vieläkin sen suon tuoksut, kasvit, linnut, laajat näköalat, syvät suolampareet kuin eilisen päivän.

    Sitten Vanantaan kartano, jolle suo kuului, ojitti sen. Siihen loppui suoelämä. Oli enää metrin syviä kuivatusojia ja kituliasta istutusmännikköä, joka ei siitä kohentunut, vaikka yhtenäkin talvena sitä kolme päivää helikopterista lannoitettiin.

    Sitten Vapo osti suon. Tuttavani paheksuivat minua kun en millään lailla vastustanut turvetuotannon alkua.

    Olisin varmaan vastustanutkin jos se yhä olisi ollut suo, mutta sitähän se ei ollut. Se oli enää kuivunut, kitulias rääseikkö. Jos minun vallassani olisi ollut, suon kuivatusojat olisi tukittu ja vähitellen suo olisi palannut entiseen voimaansa.

    Nyt tein sen, mitä voin. Sain Vapon lupaamaan Suomen Kuvalehteen tekemäni artikkelin yhteydessä, että kun turpeenotto on loppunut, Vapo tulee tekemään alueesta oikeaoppisen lintujärven, eli muokkaamaan pohjaa, vedättämään sinne kiviä ja tekemään kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka takaavat vesilinnuille hyvän elämän.

    Itse olen silloin jo pilven päällä, mutta toivottavasti te nuoremmat, vaikkapa Susanna Hietasen johdolla tulette vahtimaan, että tuo lupaus myös toteutetaan.

  8. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Iltaa Saara!
    Näin se menee.
    Turpeenoton loputtua suon pohja voidaan ottaa maanviljelykäyttöön, metsittää tai kasvattaa energiakasveja.
    Taajamat kasvavat ja tarvitsevat lisää lämpöä ja sähköä. Kerran kävin lapsena Kuivansillan kentällä, sitäkään ei enää ole.
    Hauskaa syksyä t. Hessu K.

    • avatar saara finni sanoo:

      Myöhäisiltaa, Heikki

      Mutta kun ihminenkään ei elä ainoastaan leivästä.

      Saati sitten suokukat, kihokit, sääkset, kurjet, teerit ja monet muut kaltaiseni, joiden seurassa olen aina ollut onnellisimmillani.

      Kuulaita syyspäiviä myös sinulle t. Saara Finni

  9. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Iltaa Kaikille!
    Asuin pikkupoikana Rovaniemellä. Muutaman sadan metrin päässä asunnostamme alkoi ”rannaton” suo. Suon loppupäätä en pystynyt paljain silmin näkemään, vaikka näköaistini nuorena oli varmaan paljon parempi kuin nykykyjään.
    Suuri osa suosta oli jopa oikeaa letto-suota tai nevaa. Tuntui oikein pelottavalta yrittää suolla jalkaisin etenemistä.
    Joitakin saarekkeita oli havaittavissa, joissa saattoi kasvaa joku käkkyräinen, kitulias, mänty.
    Siellä suon reunalla seistessäni, kuulin usein kurkien toitototusta. Olivat kuitenkin niin kaukana, etten koskaan nähnyt niistä yhtä ainoata.
    Aikuiset uskaltautuivat kuitenkin suolle marjojen hakuun, ja tapasivat palata takaisin ämpärit täynnä hillaa.
    Halusin niin mielelläni nähdä kurjet, mutta en koskaan siinä onnistunut.
    Kesällä vuonna -50 muutimmekin sitten Kalvolaan, ja minä aloin syksyllä Sauvolan koulun kolmannella luokalla.
    Nykyjään ovat kurjet niin lisääntyneet, ja ovat minullekin joka vuosi nähtävissä.
    Mahtaa olla satujen vaikutusta, että luulin kurkien syövän enimmäkseen sammakoita. Ainoastaan sammakoilla eläminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Kurjet ovat todennäköisesti oppineet elämään, hanhien lailla, myös kasvisruoalla.
    Nyt on kurkien syysmuutto takana, ja pieni kaiho mielessä, seurasin monen kurkiauran äänekästä lentoa etelää kohti.
    Hessu! Sinä se olet edelleen täysissä tuotanto-ajatuksissa! Joka paikkaan pitäis jotakin kylvää, josta olis jotain hyötyä?!
    Olen kyllä vähän enemmän Susannan linjoilla. Sinä ja minä olemme soita nähneet, ja niitä on sanojesi mukaan, vaikka millä-lailla.
    Tämä on kyllä ajattelua lyhyellä ajanjaksolla. Minun ajatukseni menevät paljon kauemmaksi tulevaisuuteen. Onhan se niin, että luonto ei ole vain meitä varten. Se on ihan oma itsensä, ja toivon että tulevat sukupolvetkin osaisivat nauttia siitä. Ja ennen kaikkea, että näitä luonnonarvoja olisi tarjolla, vielä satojen vuosienkin jälkeen.
    Luonto kun saa selkäänsä melkein kaikessa meidän tuotannossamme!
    Tapani

  10. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Huomenta taas!
    Meidän kauppataseemme energian suhteen on n. 7 miljardia pakkasella. Se on suunnilleen summa, jonka valtio velkaantuu lisää joka vuosi. Kivihiili, maakaasu, öljy ja suora sähköntuonti sen aiheuttaa. Turpeennosto on vähentynyt sille kohdistetun veron takia. Pitäisikö kivihiiltä tai uraania verottaa?
    Kun turveyrittäjä irtisanoo kaksi vakituista työntekijäänsä, ei se ole uutinen. Kun tuhat yrittäjää tekee saman, ei sekään ole uutinen. Kun Nokia irtisanoo parisen tuhatta työntekijäänsä, se on kaikissa lööpeissä.
    Me nyt kerta kaikkiaan eletään leivästä, ja pirtissä pitää olla lämmintä ja sähköä pistorasiassa.
    Tämä on energiaomavaraisuuskysymys, mistä seuraa työllisyysvaikutuksia ja valtion kassan helpottuminen.
    Ydinvoima ei ole pitkän ajan ratkaisu. Parissa sadassa vuodessa uraanin louhinta ja ydinjätteen varastointi tulee liian kalliiksi tai mahdottomaksi. Kallioperä voi rapautua tai järkkyä sen verran, että pohjavesi pääsee ydinjäteluolastoihin, ja sitten se onkin soromnoo laajoilla alueilla.
    Tietenkin muita energiamuotoja pitää ottaa lisäkäyttöön: esim. Vuotos ja Kollaja pitää ottaa vesivoiman tuotantoon. Jätteiden polttoa voidaan lisätä. Pientuottajille pitäisi sähkön käyttö omaan tarpeeseen olla verovapaata, mikä lisäisi pienvoimaloita.
    Turpeesta on hyvä lähteä liikkeelle. T. Hessu K.

  11. avatar Timo Ojanen sanoo:

    Terve!
    Virheitä tehdään ja virheistä yleensä opitaan. Soita ojitettiin isolla kauhalla todella rajusti muutama kymmenen vuotta sitten, sehän oli tietysti virhe. Samoihin aikoihin hakattiin koivikot pois roskapuuna tai laskettiin paskavedet niin teollisuudesta kuin maataloudesta ja myös kotitalouksista suoraan maaperään tai vesistöihin, virhe tietysti myös. Kaatopaikkoja sinne sun tänne, maata päälle niin kaikki oli hyvin, tietty virhe myös. Mutta asiat päätettiin sen ajan tietojen mukaan, niinkuin tehdään nytkin, varmaan 50 vuoden päästä taas voivotellaan nyt tehtyjä päätöksiä.
    Varsinkin Etelä-Suomen soiden ennallistamista pitäisi vauhdittaa nopealla aikataululla, vaikka suo palautuu hitaasti alkuperäiseen kuntoon, palautuu se kuitenkin. Toisaalta turpeen nostoa pitäisi lisätä niillä alueilla, missä siihen on mahdollisuus, sillä niitäkin alueita löytyy. Tämä on siis hieman kaksipiippuinen juttu, mutta toteutettavissa järkevällä suunnittelulla. Turpeesta saadaan kotimaista energiaa ja se on edullista, myös hakevoimalat tarvitsevat turvetta kaverikseen, jos halutaan saada paras tuotto voimaloista esille.
    Pointti siis seuraava. E-S:n soista puolet ennallistamiskohteiksi kymmenen vuoden sisään, pohjoisemmasta taas pientä lisäystä turpeen nostoon, niin eiköhän sitäkautta olla aika tasapainossa. Saa olla erimieltä, mutta ei ole pakko. 🙂
    t : Timo O

    • avatar saara finni sanoo:

      Hei, Timo, vastaa tyhmälle. Tarkoititko ennallistamisella juuri sitä kaivettujen ojien tukkimista? Vai mitä? Ja paljonko soita on jo saatettu entiseen kuntoonsa?

      • avatar Timo Ojanen sanoo:

        Moron, vastataan kun kysytään. Toivottavasti jokin vastaus tulee perille, pari kertaa jo yritin.
        Nimenomaan ojat tukitaan kokonaan tai sitten padotaan, pääasia on, että veden pinta saadaan nousemaan. Usein puut hakataan pois, koska ne haihduttavat paljon vettä. Ennallistaminen on siis yritystä palauttaa ojitetut suot alkuperäiseen kuntoon. Tuskin yhtään suota on vielä saatu palautettua alkuperäiseen kuntoon, en tiedä.
        Kokonaan toinen asia on jo loppuun nostettujen turvesoiden palauttaminen edes johonkin tilaan, siinä on haastetta, mutta kai joku viisas siihenkin keinon löytää, sen verran tiedän aiheesta, että yritystä ainakin on.

        • avatar Heikki Koskela sanoo:

          Heippa!
          Luin MaasTullista, että viime vuonna Metsähallitus tukki suo-ojia tuhat kilometriä ennallistaakseen soita. Urakka maksoi 7 milliä. Kysymys kuuluu, olisiko tämä raha voitu käyttää paremmin johonkin muuhun tarkoitukseen? Suo-ojat tukkeutuvat luontaisesti. Kivennäismaitten piiriojatkin tuppaavat niin tekemään. Puut korjattiin pois haihdunnan takia. Onko tässä järkeä?
          Toisiamme arvostaen Hessu K.

          • avatar saara finni sanoo:

            Järkeähän riittää. Jokaisen päähän erilaista.

  12. avatar Seppo Rehunen sanoo:

    Tuolla aikaisemmin Erkki Strömberg kysyi, mikä osuus soistamme on turvesoita. Vastaus on 0,6 % eli suopinta-alasta 99,4 % ei hyödynnetä turve-energian suhteen.

  13. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Erkille

    Toteamukseni ei perustu matematiikkaan, vaan luontotyyppeihin, (suoluontotyyppeihin)
    Korpi, räme, neva, letto, luhta, lähteikkö. Suoyhdistelmätyypit keidassuo, aapasuo ja palsasuo.

    Muuten en ole nähnyt turvetuotannossa ollutta suota, jonka ihminen olisi pystynyt ennallistamaan kuten ei myöskään soraharjuja.

    Eipä nuo turvesuot näytä kovin laajamittaisesti soveltuvan maanviljelyskäyttöön sen enempää kuin metsitykseenkään turpeen noston loputtua. Luonnon huostassa ne pääosin ovat ja luonto korjaa minkä ajansaatossa voi tehdä, mikäli ihminen ei siihen suurella ”tietämyksellään ja taidollaan” puutu.

    Suo on eräänlainen luonnon puhdistuslaitos.

  14. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Aika mielenkiintoinen kommentoijien jakautuma kahteen ”leiriin”!
    Moni, minun kanssani, on sitä mieltä että luonnon olemusta ei pitäisi muuttaa. Tai jos sitä halutaan muuttaa, on se tehtävä luonnon omilla ehdoilla.
    Sitten on toinen osa kommentoijista, joiden mielestä luonnosta on yritettävä löytää, niin paljon kuin mahdollista, tyydyttämään meidän yhä suurenevaa energia- ja raaka-aine-tarvettamme.
    Kaikkihan me tiedämme, jos emme pidä lähtökohtana ainoastaan meidän omia tarpeitamme, että tämä ”yhtälö” ei käy yhteen.
    Nykyinen kehitys on tuomittu loppumaan joskus. Yritämme vain olla ajattelematta sitä.
    Maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti, ja unelmana on (?), että kaikilla maapallon aukkailla olisi mahdollisuus samanlaiseen elämään, kuin meillä suomalaisilla.
    Ruotsissakin on laskettu, että jos kaikkien maiden asukkaat riistäisivät yhtä paljon maapallon resursseja, kuin ruotsalaiset, nakertelisimme jo kolmatta ”Tellusta”. USA:sta puhumattakaan…
    Tämä on vaan vähän taustaa ”turve-keskusteluumme”. Kerran loppuu turvekin!
    Entäs sitten…?
    Tapani

    • avatar Heikki Koskela sanoo:

      Moro Tapsa!
      Kun Sirpa Pietikäisellä oli meppivaalit päällä, hän aika usein vieraili täällä. Johonkin hänen tai hänen avustajansa blogiin kommentoin, että kaikki ympäristö-, talous- ja sosiaaliset ongelmat ovat ihmisten aiheuttamia. Kysyin, onko hän pohtinut keinoja saada ihmiskunnan kasvu käännetyksi laskuksi? Ei tullut vastausta. Minulla on synkkä aavistus, että sodat, taudit ja nälänhätä eivät riitä, vaan Luonto hoitaa asian ilmaston lämpenemisellä. Tulee vedenpaisumus, tuhotulvia, mutavyöryjä, aavikoitumista, ja ehkäpä paineet mannerlaattoihin muuttuvat ja aiheuttavat tulivuoren purkauksia.
      Jossain on limiitti, kuinka paljon porukkaa maapallo kestää. Käy niin kuin Pääsiäissaarella kävi.
      Toivottavasti en vienyt kenenkään yöunia t. Hessu K.

  15. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Tervehdys, Hessu!
    Totesimme kai kaikki aikoinaan, että EU-vaalien jälkeen, Sirpa Pietikäisen kirjoitukset, tällä blogi-sivulla, loppuvat.
    Ja niin kävi. Tuskin niitä kukaan jäi kaipaamaankaan!
    Samassa veneessä istutaan, Hessu. Teemme sitä tai tätä, kehitys kulkee suuntaan, josta olemme tietoisia.
    Ja, kuten mainitsit, kaikista taudeista ja sodista huolimatta, Ihmisten määrä maapallolla vain lisääntyy.
    Itsekkäästi ajatellen, on meidän sukupolvemme elänyt sen ehkä kaikkein ”onnellisimman” ajanjakson historiassa. Siitäkin huolimatta, että synnyin jo sodan jaloissa, evakkomatkan aikana.
    Sota loppui kuitenkin, ja suuri jälleenrakennus-työ antoi työpaikkoja melkein kaikille.kaikille.
    Olen nähnyt köyhyyden 40-luvulla, hiljakseen kytevää optimismia 50-luvulla ja huolettomia nuoruus-aikoja 60-luvulla.
    Silloin ei tiedetty ”suuren maailman” ikävistä asioista, tai ei ainakaan välitetty niistä. Asioihin suhtautuminen oli aika naiivia, ehkä senkin vuoksi, että tietoisuus ja järki ei pystynyt aavistamaan vaaroja, jotka tulevaisuudessa tulisivat esille.
    Saihan esimerkiksi DDT:n keksijä Nobel-palkinnon vuonna 1948!!!
    Olen jo pitkään toivonut, että energia-tarpeeseen löydettäisiin luonnon-ystävällinen ratkaisu. Ratkaisu, joka tekisi lopun kaikesta vaarallisesta energia-tuotannosta, kuten atomivoima, kivihiili ja muut fossiiliset energian-lähteet.
    Valitettavasti on kai tutkijoille tullut ”stoppi” eteen, fuusio-energian tutkimisen edelleen viemisessä.
    Toistaiseksi tämä systeemi vaatii valtavan korkean lämpötilan. Siihen tuskin (tai ei ainakaan vielä) saadaan ratkaisua.
    Ehkä liian hyvää, tullakseen todeksi:
    http://energia.fi/energia-ja-ymparisto/energialahteet/fuusioenergia
    Terveiset Heinuun! Hessu: En usko, että menetän yö-uneni tämän asian vuoksi! Yritän, ennen nukkumaan-menoani, ajatella jotain mieluisampaa…
    Tapsa

Jätä kommentti

css.php