Luonto on ihan hyvä juttu, vaikkei sitä aina ihan saman tien huomaa ;-)

Luonto merkitsee meille kaikille jo sanana eri asioita. Siinä, missä se toisen mielessä on vihreä keidas, se on toisen mielessä hyödynnettävä vara. Toisen luontoinnostus on toisen luontokammotus. Luonnon hiljaisuus voi merkitä rauhaa tai sitten yksinäisyyttä. Hiljaisuus voi olla yhtä lailla ihanaa, pelottavaa tai jopa ahdistavaa.

Sekin, mitä käsitämme luonnolla, on kovin erilaista. Jollekin se tarkoittaa erämaata (ihan oikeaa sellaista) ja jollekin toiselle rivitalon pihaa. Ja kummatkin ovat omalla tavallaan aivan oikeassa.

Luonnon, luontoelämysten ja jopa luontokuvien on todettu tutkitusti olevan hyväksi ihmisten terveydelle. Silti luontoon positiivisimmin suhtautuvat ihmiset olen löytänyt Helsingistä ja pääkaupunkiseudulta ylipäätänsä. Meillä pienemmässä kaupungissa, luonnon auvoisassa helmassa, luontoon suhtautuminen jakautuu kovasti. Jopa niin kovasti, että joku on valmis kuljettamaan liiallisen luonnonsuojelun putkessa suoraan järveen. Aikuista?

Tässä palaan jälleen erilaisuuden sietämiseen, josta ehkä päästään erilaisuuden ymmärtämiseen ja jopa arvostamiseeen. Jos me haluamme pärjätä, emme voi tehdä sitä yksinämme. Tarvitsemme siihen muitakin. Mitään hyvää ei voi myydä, jos ei ole niitä asiakkaita.

Hämeenlinnan valtti on pieni, hyvin saavutettavissa oleva kaupunki luonnon ytimessä. Sen sijaan, että yrittäisimme leikkiä suurkaupunkia, joksi emme voi tulla, voisimme käyttää hyväksemme ehdottomia vahvuuksiamme: kompaktia (tiivistä) kokoa ja luonnon läheisyyttä. Meillä saa molemmat: kaupungin ja luonnon. Ja luonnon vielä ihan siinä laajuudessa, mitä itse kukin kokee parhaaksi: puistosta melkein erämaahan.

Tämän hyödyntämiseen tarvitaan asennemuutosta: luontoon päin ei kannata sylkeä julkisesti. Luontomatkailijoita riittää joka junaan. Kerätään ne tänne meille 🙂 Monet haluavat jopa asua luonnon SEKÄ palvelujen läheisyydessä. Ihan kelpo ihmisiä siis. Kehutaan vähän luontoamme ja järjestetään pientä opastusta viittoineen parhaille luontopaikoillemme (sillä niitähän riittää). Pienellä vaivalla ja pienellä rahalla voisimme tehdä paljon, vaikka tämä luonto onkin meille jo itsestäänselvyys 😉

P.S. Parissakymmenessä vuodessa olen itse kehittymyt rivitalopihaluontoilijasta melkein erämaatasolle. En olisi koskaan uskonut. Mutta ihmiset muuttuvat. Jotkut jopa kehittyvät 😉

10 kommenttia artikkeliin “Luonto on ihan hyvä juttu, vaikkei sitä aina ihan saman tien huomaa ;-)”
  1. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Susanna kirjoittaa luonnosta kuten monet muutkin irrallisena hyödykkeenä.
    Minä kuitenkin pidän luontoa kokonaisuutena, johon itse kuulun. Olen osa luontoa ennen rivitalopihaa, ilmakin ympärilläni on osa luontoa.
    Sitä en ymärrä miksi ihmiset raiskaavat ympäröivää luontoa. Tapoja siihen on monia yksi pahimmista turismi, jota Susannakin perään kuuluttaa Hämeenlinnan luonnon kuluttajaksi.
    Ikäni olen ympäröivän luonnon kanssa ollut tekemisissä, niin tänä aamuna jälleen pisti silmääni pahasti, kun Lammin taajamassa erään rivitalon pihalta oli puut karsittu pystyyn, jätetty ns. korkealle kannolle. Miksi ihminen tekee tuommoista pilaa puun, pilaa oravien ja lintujen kotipolut ja suojat ja pilaa maisemat. Ilmeisesti siksi , kun on joskus kuullut , että nyt on puiden ja pensaiden paras leikkuuaika. Semmoista parasta aikaa vain ei ole kalenterissa. Ammatti-ihmisen tekemää työtä se ei myöskään ole silloin, kun jälki on tuollaista.
    Joka tapauksessa aamulla ulkona luonnossa kanssani olivat, tikat jotka pärryyttivät katuvalosuojia ja joutsenet, jotka lauloivat omalla äänellään, kuten muutkin linnut. Itse kuljin vain kuunnellen ja katsellen, kävellen hyötyliikuntaa peltipurkit pienmetallinkeräykseen ja lasipurkit lasinkeräykseen.

    • Anteeksi Antti, että olen kirjoittanut huonosti ja ilmaissut itseäni heikosti. Ainakaan omasta näkökulmastani en osaa mieltää, että kokisin luonnon irrallisena hyödykkeenä. Toki sinä katsot asiaa taas omasta näkökulmastasi.

      Minä puolestani en koe itseäni osaksi luontoa. Koen olevani etuoikeutettu vierailija luonnossa. Yritän kulkea luonnossa sitä säilyttäen ja sen ehdoilla.

      En ymmärrä sitä, että meillä Hämeenlinnassa on esimerkiksi Hattelmalanjärven rannalla hieno lintutorni, jota kukaan ei tahdo löytää, sillä opasteet ovat vasta polun alussa, hieman metsän siimeksessä. Ei minkäännäköistä opastetta ja viittaa ole ohikulkutieltä pysäköintipaikalle (paitsi se P).

      Suurin osa luonnon perässä liikkuvista turisteista osaavat kunnioittaa luontoa. Eivät ole sieltä suhruisimmasta päästä. Sitä paitsi on ekologisempaa nauttia luonnosta lähellä kuin matkustaa mahdottoman kauas sen perään.

      Ja vielä: ohjattu luontoturismi ohjaa käyttämään luontoiluun merkittyjä reittejä (jos ne olisi siis merkitty). Sekin on luonnolle huomattavasti ystävällisempää kuin jokaikinen tallaamassa luonnossa ihan ihka omaa polkuaan.

      Aurinkoista pääsiäispäivän jatkoa!

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        Susanna

        Aina katson asioita omasta näkökulmastani ja niin luulen muidenkin tekevän, luulon varassa tosin olen muiden kohdalla.
        Ihmetteln miten voit olla etuoikeutettu vierailija luonnossa, en ymmärrä. Minä koen olevani osa luontoa ja yritän kulkea muuta luontoa kunnioittaen ja sen ehdoilla.
        Tuo Hattelmalanjärven lintutorni on ihmisen aikaansaannos ja myös opasteet sinne.
        En epäile eikö suurin osa tai pienin osa turisteista osaa kunnioittaa luontoa, mutta turismi on suuri luonnonrasite, riippumatta siitä onko turisti luontoa kunnioittava vai ei. Mistä sitten Hämeenlinna ottaa turistinsa ekologisen läheltä?
        Ihan ihka omat polut. Kulkiessani talvella metsässä, tai pellolla ei jälkeeni paljonkaan mitään näkyvää polkua jää. Näkyvää polkua kulustani ei myöskään jää vapaasti marja- ja sienimetsissä kulkiessani. Turistilauma sen sijaan jättää ainakin polun talloessaan samaa reittiä, käsitykseni mukaan monessa etelän turismipaikassa luonnonvarainen luonto on lähes hävinnyt ja sama piirre on näkyvissä Suomen Lapissa muutamissa turistipyydyksissä. Luonto sinänsä ei niistä häviä.

        Luonnonvaraista pääsiäispäivän jatkoa, vaikkapa sateista, jos luonto niin suo.

        • Se, että koen olevani etuoikeutettu vierailija luonnossa johtuu siitä, että luontotuttavuuteni on varsin tuoretta. En vielä tiedä, mikä häiritsee muita, enkä kuule enkä tunnista kaikkia varoitusääniä ympärilläni. Olen kylässä paikassa, jota arvostan, mutta jossa voin rikkoa paljon ja helposti. Kunnioitan siis vierailun isäntää/emäntää (=luontoa) ja pyrin käyttäytymään hyvätapaisen vieraan tavoin. Jossain vaiheessa varmasti osaan tavat riittävän hyvin kotoutuakseni.

          Olen vasta oppinut kulkemaan suolla, tänään näin elämäni ensimmäisen kerran metson. Olen siis aloittelija. Eikä aloittelijan sovi sooloilla. Minun mielestäni siis.

          Jos turistilauma talloo sille varattua reittiä, vahinko pysyy pienenä. Esimerkiksi Helvetinkolulla käyskennellessämme rajat olivat selvät: reitin ulkopuolelle ei astuta. Sillä homma pysyi ainakin siellä hyvin hanskassa 🙂

          Sateita ei ole tullut, mutta olen silti nauttinut ulkoilmasta 😉 Nähnyt metson, sinisuohaukan, töyhtöhyyppiä, korpin ja kuullut laulujoutsenia. Nyt saavat sateetkin tulla, jos ovat tullakseen 🙂

          Käypä katsomassa toista blogiani: luonnonluomaa.blogspot.fi. Sieltä näkynee suhteeni luontoon. Ja elämään muutenkin 🙂

  2. avatar Harri sanoo:

    Onhan Aulanko ja Ahvenistonharju hienoja paikkoja, Aulangolla taitaa opastuskierrokset pitkälti keskittyä latupohjalle, parastahan on se, kun mönkii niitä pieniä polkuja, tai tekee omia, mahdollisimman kauas ihmisistä. Turvallisempaa paikkaa vaikka lapsille luontoon tutustumiseen ei juuri ole, kuin tuo 6,5 kilsan lenkkipolun keskelle jäävä alue, eksyä ei voi, mutta onhan se parhaimmillaan jo kuin korvessa tallais. Yllättävän hieno pläntti on myös joutsenlammen ja ulkoilumajan välissä, jos haluaa pienellä alueella sukkuloida, eikä ihan järveä lähteeä kiertämään, se on jo lähes luontomatkailua 🙂 Mikä parasta, ei maksa mitään.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Itse en mielelläni ole koskaan mennyt yleisille luontopoluille tai kävelyreiteille. Tovin taivallettuani on koira haistelemassa takapuoltani, nämä juoksuhihnat ovat vihoviimeisiä. En luota koiranomistajan sanaa ”ei hän tee mitään” Kerta se on ensimmäinenkin. Näitä yleisiä reittejä tulee toki olla. Mutta vaatimusta siitä, että kunnan pitäisi pitää ne priimakunnossa 24/7 en ymmärrä.
    Minulla on onni, että voin Hauholla mennä yöllä mökin terassille kun täysikuu piirtää luonnon kaikki ääriviivat tarkoin esille ja mistään ei kuulu mitään. Silloin voi todeta, että hiljaisuutta voi kuunnella. Toinen hetki on toukokuinen auringonnousu, kun kuuluu ensimmäinen linnun tirskahdus alkaa konserttivoimistua ja voimistua, siitäkin nauttii. Vieressä on vanhanajan niityntapainen jossa kesällä on monenlaista väriä ja surinaa ja sirinää, perhosta ja pörinää. Nuorempana en näitä arvostanut.

    • Tämäpä se juuri on, kuinka erilaisia luontoelämyksiä me kaipaammekaan. Yleiset lenkkipolut kauniissa metsämaisemissa eivät ole hiljaisia, eikä siellä aina kuule linnun laulua. Keskustelua siellä kuulee paljonkin. Joku puolestaan hölkkää kuulokkeet korvillaan ja kuuntelee lintujen sijaan musiikkia. Se on heidän tapansa nauttia luonnosta. Hyvä, että heille sopivia luontoreittejä löytyy.

      Luonnonäänistä nautiskelija tarvitsee aivan erilaisen luontoympäristön. Sellaisen, missä voi kuunnella myös hiljaisuutta. Ei ihmisten pulinaa, ei autojen ääniä, ei musiikkia, vain luonto itse. Toivottavasti sellaisiakin paikkoja jätetään jäljelle. Ei vain meitä hiljaisuudesta nautiskelijoita varten, vaan myös ihan luontoa itseään varten.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Piilotetuista opasteista juolahti mieleeni Suurisuo Turengin ja Lammin välillä. Viitta on kuuseonoksien sisällä tien mutkassa. Täytyy osata katsoa. UPM-on kunnostanut sinne muutaman kilometrin pitkospuulenkin. Lankutus uusittiin jokin aikaa sitten. Alueella on nähtävissä miten aivan vetinen suo muuttuu kuivemmaksi ja kuivemmaksi sitten näreiköstä täydeksi metsäksi.

    • Juu! Olenpa käynyt pariin otteeseen sielläkin. Toisella kerralla eksyin vähän, mikä ei ole minulle ollenkaan poikkeuksellista 😉 Juuri nuo opasteiden puutteet saattoivat minut äärettömän huonon suuntavaistoni kanssa ihan harhaan 😉

Jätä kommentti

css.php