Muuttovetovoimaisuuteen tarvitaan myös työpaikkoja

Hämeen Sanomissa 17.4.2016 etsittiin syytä siihen, miksi Tampere onnistuu, mutta Hämeenlinna ei. Tamperehan valittiin jälleen kerran Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä Suomen muuttovetovoimaisimmaksi kaupungiksi. Hämeenlinna sijoittui kyselyssä kahdeksanneksi.

Linnan kehityksen (Hämeenlinnan kaupungin elinkeinoyhtiö – tai ” Hämeenlinnan elinkeinoelämän luotettava businesskumppani”, kuten Linnan kehityksen kotisivuilla ilmaistaan) toimitusjohtaja Mervi Käen mielestä Tampereen vahvuus suhteessa Hämeenlinnaan on rohkeus luoda visioita. Hämeenlinnan heikkoutena on hänen mukaansa se, että Hämeenlinnassa ei ole tarpeeksi selkeää visiota siitä, mitä Hämeenlinnan tulisi olla.

”Se tuo asukkaita, että näkyy nostokurkia ja tekemisen meininkiä. Tässä sitä nyt on, isoa ja näyttävää, Käki katselee auton ikkunasta avautuvaa Tamperetta.”

Kuntaliiton elinvoimapoliittisen ohjelman mukaan kunnalla voi olla vetovoimaa mm. asuinpaikkana, matkailukohteena ja opiskelupaikkana. Kaikkien näiden kannalta ohjelmassa nostetaan esille yksi olennainen toimenpide: työllisyysasteen nostaminen.

Tutkimusraportissa ”Maaseudun vetovoimaisuus ja kuluttajien yksilölliset elämäntavat” hyvästä asuin ympäristöstä mainitaan mm. että ” Hyvässä asuinympäristössä voi sekä asua että tehdä työtä.”  Turun yliopiston Tulevaisuuden kaukovainio –hankkeessa kartoitettiin vetovoimaisen kaupunginosan ominaisuuksia. Turun kaupungin keskustassa asuvien lapsiperheiden  mielestä myönteisimpiä tekijöitä olivat:  1) lähellä olevat palvelut , 2) koulu ja päiväkoti lähellä,  3) naapurit ja sukulaiset lähellä, 4) harrastusmahdollisuudet lähellä, 5) luonto lähellä 6) työpaikka lähellä.

Jos nyt tavoitellaan Tampereen kaltaista asuinpaikkavetovoimaa ja nimenomaan ”kasvavia veronmaksajia” eli lapsiperheitä, esiin nousee ennen kaikkea yksi meidät Tampereesta erottava tekijä:  Tampereella on runsaasti työpaikkaomavaraisuutta alueellisestikin, joka varmistaa noita lähellä olevia työpaikkoja. Hämeenlinnan osalta tuota samaa muuttoon motivoivaa tekijää ei voi mitenkään tarjota vetovoimatekijäksi uusille mahdollisille muuttajille.

Hämeen Sanomien kolmen ja puolen sivun artikkelissa kerrotaan paljon rahasta, palveluista, rakentamisesta ja rohkeasta ajattelemista. Sanaa ”työpaikka” silmäni ei tavoittanut sieltä kertaakaan – voi olla, että olen lukenut huonosti?

Nykytilanteessa myös koulujen ja päiväkotirakennusten kunto sisätilaongelmattomuuksineen tullee yhdeksi vetovoimatekijäksi muiden rinnalle. Mikähän kaupunki pärjää tällä saralla?

10 kommenttia artikkeliin “Muuttovetovoimaisuuteen tarvitaan myös työpaikkoja”
  1. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Rahattomalle ja leivättömälle ei muuta vetovoimatekijää olekaan kuin työpaikka, visioikoon muut mitä lystäävät.
    Rohkea lähtee kauemmaksikin työn perässä, sen sijaan hissillä 30 kerrokseen kiipeävältä ei paljon rohkeutta vaadita.

    • avatar Susanna sanoo:

      Olisi mukavaa, että työpaikat pysyisivät mukana vetovoimakeskustelussa.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        Kyllähän se vähän outoa on, kun koko työelämäikänsä on paikkakuntaa vaihtanut työn perässä, joka on ihan mukavaakin, niin nykyään esitetään kaikenlaisia paikkakunnan vetovoimatekijöitä. Mitenkä paremmin pääsee paikkakunnan kulttuuriin tutustumaan kuin työelämän kautta. Muodikkaasti sanottuna siinä pääsee olemaan läsnä arjessa.
        Tampereen ympäristössä on muuten paljon nostureita pystyssä ihan vain myyntitarkoituksessa, ikään kuin konekauppiaiden mainoskikkoina.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Eihän Käki voinut tai Hänen ei oikeastaan tarvinnutkaan mainita sanaa työpaikka. Hän tietää (tai ainakin pitäisi), että hyväpalkkaista kokoaikaista työtä ei tarjoa enää kuin päättäjien vihaama savupiipputeollisuus. Rautaruukki lienee Hämeenlinnassa ainoa tälläinen. Huhtamäki lienee jo nuorentanut väkensä, SSAB:n ikärakennetta en tunne. Ainakin kaupan ja hoitoala valittavat huonoa palkkaustaan. Samoin varastotyössä ei liene kovin suurille ansioille päästä. Koska näköpiirissä ei ole työpaikkasektorilla mitään mullistavaa (jota kotoutettavat vielä tulevat sotkemaan) tuntuu ihmeelliseltä, että puhutaan Saarioisten- Engelinrannan- ja Vekan alueiden vetovoimasta. Siellähän asunnot tullevat maksamaan vähintäänkin platinaa. Lasketaanko täällä todellaa pendelöijien varaan-ilmeisesti.

    • avatar Susanna sanoo:

      Kyllä minä vielä pääkaupunkiseudulle täältä pendelöin niukin naukin. Mutta Tampereelle en enää pendelöisi – sinne voisi ihan muuttaakin 🙂

      • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

        Jos olisin 10 vuotta nuorempi muuttaisin minäkin, enää ei jaksa. Täytyy vain sietää nämä Isosuot, Kiemungit, Rautiot ja muut turhakkeet.

  3. avatar Realismia tarvitaan leijumisen sijaan sanoo:

    ”Suurta ja mahtavaa” voivat rakentaa ne, joilla on rakentamiseen oikeasti varaa tai jos hankerahoituksen saalistajat ovat saaneet höynäytettyä isot eläkeyhtiöt sijoittamaan rahansa uusiin kohteisiin, esim. ostos- ja viihdekeskuksiin. Kaupungin kehityksen visiointi ja myös toteutus täytyy kuitenkin olla linjassa kehitykseen varattuun rahasummaan. Kuulostaa aivan typerysten touhulta, jos edetään suunnittelemaan asioita, joiden toteuttamiseen ei ole todellakaan varaa ja jos rahankäytöllä ei ole mitään perälautaa eli tehdään velaksi tai leasing-tyyppisellä rahoituksella, vaikka toteutus maksaisikin ihan maltaita. Suuruudenhulluus on valitettavasti leviävä tauti, jonka yksi alkulähde näyttää olevan Linnan Kehityksen toimitusjohtaja Mervi Käki. Tauti on ilmiselvästi ehtinyt tarttua ainakin Sari Rautioon ja Iisakki Kiemunkiin ja useimpiin kokoomuslaisiin valtuutettuihin.

    Hankeideoita kaupungin johdolle ja sijoittajille esittelevät ja upeita unelmia hankkeiden suurista tuotoista maalailevat konsultit sekä muut toisten rahoilla pelaavat välimiehet, he eivät loppupeleissä koskaan joudu koskaan vastaamaan siitä, että sijoittajien ja kiinteistöissä toimivien yritysten asiakasvirrat ja tuotot jäävätkin hyvin usein huomattavasti ennakkomarkkinoinnissa kerrottua pienemmiksi. Näin on käynyt meillä Hämeenlinnassa mm. parkkihallien ja Goodmanin suhteen.

    Hämeenlinnan kaupungin elinkeinoyhtiön eli Linnan Kehityksen tulee tietenkin toimia kehitysideoiden kehittäjänä ja esilletuojana. Pelkät heitot ja mahtipontisen muhkeat ideat eivät silti riitä, vaan on kyettävä selvittämään ja varmentamaan, mikä on tuotettujen ideoiden ja suunnitelmien todellinen tarve ja hyöty kaupungin tai yksityisten toimijoiden osalta. Mitään ei ylipäätänsä voi ryhtyä rakentamaan vain sillä perusteella, että ”on tärkeää nähdä nostokurkia ja tekemisen meininkiä”. Suurissa investoinneissa ei voida pelata omien fiilisten mukaan, vaan päätösten taustalla on oltava pitävät ja rehellisesti laaditut ja yhdessä läpikäydyt kartoitukset ja laskelmat. On myös ymmärrettävä HML:n kaupungin taloudelliset rajalliset resurssit ja kaupungin oikea rooli kehityshankkeiden mahdollistajana. SCC-hankkeesta karvaan opin saaneeena, kaupungin on todellakin syytä pitää kaupungin ja yksityisten yritysten kupit erillään. Kaupungin ei missään tapauksessa pidä mennä osaomistajaksi mihinkään yritykseen yhdessä yksityisten omistajien kanssa, se on varmistunut SCC sotkuissa.

    Käen ”suuruutta ja mahtavuutta” halajavat kommentit kertovat kehitysyhtiön tj:n leijumisesta omissa epätodellisissa sfääreissään. Pilvilinnojen maalailu ja visioiden kehittely muiden rahoilla näyttää olevan kivaa touhuilua. Käen mainitsema ”rohkeus luoda visioita” on juuri sitä leijumista. Tällaisen visionäärin olisi pitänyt syntyä rikkaan suvun renesanssiruhtinaaksi Keski-Eurooppaan, jolloin olisi voinut toteuttaa visioita ja rakennella ”omasta” kaupungistaan mielensä mukaisen, ”ison ja näyttävän”. Pienestä ja velkaisesta Hämeenlinnasta ei saa leivottua suurta ja mahtavaa kaupunkia, vaikka voissa paistaisi.

    • avatar Susanna sanoo:

      En osaa sanoa, kuka on tartuttanut taudin kehenkin, mutta sama tauti kaikilla kuitenkin…

      Kukahan muuten oikeasti muuttaisi nostokurkien perässä? 😉

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Minä inhottaa virkamies, joka ottaa lehden toimittajan kehut vastaan pyyteettömästi kuten Käki. Teot puhuvat toista, kyllä puheita maailmaan mahtuu isompia ja pienempiä.

  5. avatar jallu sanoo:

    Varmasti juuri yksi osa ongelmaa on virkamiesten ja kärkipoliitikkojen väliset suhteet. Yksityisellä puolella näillä ei ole juurikaan merkitystä, vain tulos ratkaisee. Hämeenlinnassa näyttää olevan niin että kun tarpeeksi syvään niijaa, niin se riittää. Risto Mäkinen ei tähän kyennyt ja kuinkas sitten kävikään.

Jätä kommentti

css.php