Otettaisiinko oppia vaikkapa Helsingistä?

Helsingin kaupunki tarjoaa kesän aikana auki olevissa leikkipuistoissaan alle 16-vuotiaille lapsille maksuttoman lämpimän aterian arkisin kello 12. Ruokalistat löytyvät netistä täältä (klik). Lisäksi kaupungin varhaiskasvatusvirasto järjestää puistoissa ohjattua ulko- ja sisätoimintaa lapsille, lapsiperheille ja varhaisnuorille arkisin 7-8 tuntia klo 9.00-17.00 välisenä aikana ymmärtääkseni ihan ympäri vuoden. Koulujen toiminta-aikoina koululaiset saavat muuten leikkipuistoissa maksullisen välipalan, johon tosin pitää ilmoittautua. Näistä hyvistä koululaisten vanhemmat ovat varmasti enemmän kuin kiitollisia.

Vaikkei Hämeenlinnassa samalle tasolle pyrittäisikään, jotain voisimme oppia Helsingin toiminnasta. Kaikki tuollainen lisää kaupungin vetovoimaa ihan oikeasti ja aidosti. Vai mitäs olet mieltä?

23 kommenttia artikkeliin “Otettaisiinko oppia vaikkapa Helsingistä?”
  1. avatar Heikki Notko sanoo:

    Hei vaan Susanna.
    Yleensä, kun olen lukenut kolumnejasi, en ole ollut samaa mieltä kanssasi. Johtunee varmaan siitä, että olet entinen kokoomuslainen ja nyt perussuomalainen. Eli suoraan sanottuna puolueloikkari!
    En dikkaa kumpaakaan puoluetta. Olen puolueeton, jäsenkirjaton, politiikan kriittinen ja skeptinen tarkkailija. Usein sanotaan, että on hyvä matkustaa välillä kauas, että näkee lähelle. Eli pitää ottaa etäisyyttä asioihin.
    Mutta nyt esille ottamasi asia on ihan hyvä ja kaikinpuolin kannatettava ajatus!

    • avatar Leikitään aikuisia sanoo:

      Puolueloikkari?! Onkohan asia tosiasiassa näin mustavalkoista? Puolueiden sisäinen jako aatteissa ja keinoissa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ovat tänä päivänä huomattavasti radikaalimmin jakautuneita, kuin puolueiden välillä. Mielestäni ihmisen leimaaminen omien mielipiteiden vastaiseksi puolueloikkariksi, jolle ei kannata uhrata sekuntiakaan aikaa tuoda esiin omia mielipiteitään, on käytöstä, jota voi odottaa 6-vuotiaalta – ei aikuisilta ihmisiltä. Saati puhuttaessa politiikasta. Älä oleta, vaan ota selvää asioista. Älä tuomitse, ellet tiedä. Älä kehitä oikeuksia, ellet huomioi niiden mukana tulevia velvoitteita. Jos tekee mieli leikkiä, leiki aikuista.

      • avatar Susanna sanoo:

        Ei minun arvomaailmani ole tässä mihinkään muuttunut. Sama minä puolueella tai ilman 😉

        Tuota ihmisten niputtamista ja sen mukaisesti leimaamista olen ikäväkseni harrastanut itsekin aikoinaan, joten siinä suhteessa en voi toista moittia. Nuo arvolataukset, mitä eri ihmisryhmiin ja luokkiin sisältyy, ovat jokaisen omassa päässä. Yhden mielestä ylen halveksittava juttu voi toisen mielestä olla ihan hyvä juttu. Ja päinvastoin.

        Minä alan jotenkin jo tottua näihin pyytämättömiin palautteisiin, kumma juttu 😉

    • avatar Susanna sanoo:

      Kiitos (?) kommentistasi, Heikki Notko, ja oikein mukavaa kesän jatkoa!

  2. avatar Antti Sulonen sanoo:

    Mikähän siinä on, kun ihailen aikaa entistä.
    Tuolloin vanhempani maksoivat lastensa koulukyydin ja lukukausimaksut, sekä eväät kouluun. Työssä käyvinä henkilöinä hoitivat lastensa päivä-ja yöhoidot.
    Kunnioitan suunnattomasti tuon ajan vanhempia ja olen kiitollinen omille vanhemmilleni saamastani koulutuksesta ja eväistä, joihin lisään myös henkiset eväät.

    • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

      Vuoden 1948 jälkeen kaikissa Suomen kansakouluissa tarjottiin ilmainen kouluruoka. Aiemminkin monet kansakoulut tarjosivat ruokaa jollei ihan kaikille niin ainakin vähävaraisille. Seitsemänkymmenluvulla tuo laajeni kaikkiin kaikkiin perusasteen ja toisen asteen kouluihin.
      Itse en oikein osaa kaihota edes maksullista oppikoulua, josta pääsin nauttimaan jonkun vuoden. Peruskoulusta voi olla montaa mieltä, mutta se on poistanut vähitellen koulutuksen esteitä, joista merkkittävin lie vanhempien varallisuuden ja sosiaalisen aseman merkitys ammattivalinnoille. Toki tuo näkyy vieläkin erityisesti yliopisto-opintoihin hakeutumisessa ja niissä menestymisessä.
      Toivon kaikkien lasten vanhempien tunnistavat omat avuntarpeensa. Heikko ei ole se, joka hakee apua, vaan joka uskoo pärjäävänsä omillaan. Jälkimmäiset kaipaavat myös ikävä kyllä usein yhteiskunnan väliintuloa, kun ongelmat kärjistyvät ja kasaantuvat.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        Kyllä kanskoulussa tarjottiin ilmainen kouluruoka, mutta vanhemmat pääosin laittoivat lisäksi leivät ja maidot oppilaan mukaan.
        Se miksi tuota aikaa ihailen on lähinnä tuon ajan vanhempien vastuuntunto. Käymässäni kansakoulussa ei kovinkaan moni jäänyt ilman oppikoulupaikkaa vanhempien varallisuuden takia, oli eri asteisia vapaapaikkoja köyhimmille.

    • Kaikilla ikäisilläsi, Antti, ei ole ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia – monen koulutie on tuohon aikaan katkennut varojen puutteessa heti lyhyen oppivelvollisuuden (muistaakseni neljä vuotta ainakin vanhempieni aikaan) jälkeen.

      • avatar Erkki Strömberg sanoo:

        Isäni, syntynyt 1906, kävi kansakoulunsa viidellä eri paikkakunnalla, sen neljä luokkaa jonka koulu silloin kesti ja joka paikassa omin eväin.

        • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

          Taisi isäsi kuulua niihin hyväosaisiin, joilla oli mahdollisuus eväisiin. Ne joilla ei ollut, saivat ruuan koulussa monesti köyhäinapuna. Oi niitä ihania aikoja, kun tubi tappoi köyhän kansan ja porvari sai elää herroiksi.
          Valitettavasti on oikeasti ihmisiä, jotka kaipaavat tuota väkivallankin sävyttämää aikaa. Muistaakseni noihin aikoihin Hämeenlinnassa juutalaiset eivät saaneet harjoittaa kauppaa ja työläisen keskimääräinen palkka oli ehkä 500 mk/vuosi. Tuolloin A.G. Skogster maksoi veroja noin tonnin vuodessa.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        Minun kouluaikanani oli kansakoulu 7 v, jonka jälkeen kansalaiskoulu 1 v, jonka jälkeen ammattikoulu 3-4 v. Osalla kansakoulu 4-5 v, jonka jälkeen keskikoulu 5 v, jonka jälkeen joko ammattikoulu 3-4 v, tai lukio 3v.
        Hyvin harvan tuon ikäluokan lapsista koulu päättyi 4v oppivelvollisuuteen, en edes tiedä ikäluokallani olleen 4 v oppivelvollisuutta.
        Varojen puutteeseen ei kovinkaan monen koulun käynti noissa ympyröissä päättynyt, syyt olivat jotain muuta. Luokillani oli minua köyhemmistä oloista olevia lapsia ja he pärjäsivät koulussa usein paremmin kuin minä, jonka vanhemmat eivät myöskään olleet varakkaimmasta päästä.

        • avatar Susanna sanoo:

          Väitän silti, Antti, että olet onnekkaiden joukossa. Ainakin maaseudulla isoissa perheissä tilanne on sodan aikaan perheen pään ollessa rintamalla vaikea eikä tilanne ole välttämättä helpottunut sotien jälkeenkään. Kaikki isät eivät ole palanneet rintamalta kotiin parhaassa hapessaan, jotkut eivät ole palanneet ollenkaan. Näissä perheissä on ollut sellaisia kohtaloita, joihin sinä et sitten ole törmännyt. Eikä noita vanhempia voi silti vastuuttomuudesta syyttää.

          Eiköhän tarinoita ja kohtaloita ole yhtä paljon kuin ihmisiäkin.

          • avatar Antti Sulonen sanoo:

            Minä kylläkin kirjoitan sodan jälkeisestä ajasta, koska itselläni ei ole mitään kokemusta sota-ajasta. Sekä isäni, että äitini tunsivat sota-ajan, koska olivat sitä ikäluokkaa, joiden nuoruus-aika oli sota-aikaa. Isäni palveli sekä talvi-, että jatkosodan rintamalla. Sota-ajan jälkeen he kouluttivat ja evästivät lapsensa.
            Sota-aikaa ei pidä verrata rauhan aikaan, varsinkaan, kun ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta sodasta, sitä tuskin Susannalla on. Olet kuulopuheiden varassa sota-ajasta niin kuin minäkin.
            En ole väittänyt ettenkö olisi onnekkaiden joukossa, mutta niin on Susanna kuten moni muukin, jos sen oivaltaa,
            Maaseudun lapsia olen ja perheemme ei toki ollut vähälapsisin tuolla kylällä, onni siinäkin, ainakin lapsuusaikana.

          • avatar Susanna sanoo:

            Olen sitä mieltä, että sota-ajan traumat vaikuttavat perheittemme elämään vieläkin. Ei niitä nopeasti harteilta karisteta. Minun isoisäni oleminen sodassa ja sieltä paluu on jättänyt vahvat merkkinsä hänen perheeseensä, siis myös minun vanhempaani. Hänen kauttaan ’perintöä’ on siirtynyt minulle ja minä olen tehnyt (muka) parhaani katkaistakseni perinnön kulkua eteenpäin omille lapsilleni.

            Ketään ei voi kuitenkaan syyttää.

          • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

            Suosittelen kovasti isien ja isoisien sotapolkuihin tutustumista. Tiedot saa lähiomaosena kansallisarkistosta. Moni tarina on jotain ihna muuta kuin on kuullut kerrottavan. Ainakin näin kävi isäni tapauksessa. Ainakin itse koin tiedon vapauttavan itseni monesta turhasta luulosta. Se myös selvisi: sodassa ei ole sankareita, vain uhreja.

          • Sodan jälkeisessä elämässäkään ei ole voittajia tai häviäjiä. Perhekohtaiset tragediat eivät löydy varmastikaan mistään julkisista arkistoista. Muihin haavoihin ne (arkistot tietoineen) voinevat auttaa.

  3. avatar Jeps Juu sanoo:

    Ihan kivoja palveluita. Varsinkin, jos on saamapuolella eikä maksajana.

    Eikö nykypäivänä voimavarat pitäisi keskittää sen pohtimiseen, millä julkisen sektorin kuluja saataisiin pienennettyä, eikä kasvatettua entisestään?

    • avatar Susanna sanoo:

      Tiesitkö, että yhden huostaanoton kustannukset ovat ollet jo vuonna 2012 melkein 100 000 euroa vuodessa (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/02/lasten-huostaanotoista-tuli-bisnesta)? Kustannukset ovat tuskin vuosien saatossa tippuneet tuosta.

      ”Esimerkiksi päihde- ja rikoskierteeseen joutunutta poikaa (tyttöä) voitaisiin auttaa erityisnuorisotyön, päihdehoidon ja koulun yhteistyön avulla 5 500 eurolla. Jos hänet joudutaan ottamaan kiireellisesti huostaan, hinta on vuoden sijoituksen jälkeen yli 110 000 euroa.” kertoo MTV3:n uutiset vuonna 2012 (http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lapsen-huostaanotto-maksaa-selvasti-enemman-kuin-avohuolto/1892958).

      Yhden huostaanoton kustannuksilla tarjotaan siis ruokaa, välipalaa ja ohjattua toimintaa aika mahdottoman monelle lapselle. Toiminnan tavoitteena on muunmuassa tukea perheen kasvatustyötä. Parhaimmillaan todella moni lapsi voi siis selättää syrjäytymisvaaran ja jaksaa suorittaa koulunsa loppuun tällaisenkin tuen avulla.

      Vähänkään pitemmällä tähtäimellä tällaisella toiminnalla säästetään moninkertaisesti enemmän rahaa kuin siihen käytetään. Lisäksi monen pienen ihmisen elämä voi saada juuri riittävästi lisäeväitä päästäkseen hyvän elämän alkuun.

      Kyse on siitä, pitääkö säästää tänä vuonna vai kaikkina muina vuosina. Ja kyse on myös siitä, mikä nähdään oikeasti arvokkaana.

      • avatar Antti Sulonen sanoo:

        Taitaa nuo huostaanoton syyt olla jossain muualla kuin imaisissa aterioissa tai päiväkerhotoiminnoissa.

        Unohdit Susanna vanhempien vastuun, kuinkahan paljon vanhempien vastuuntunnolla saataisiinkaan säästöä ja huostaanottoja vähennettyä. Myös vanhempien esimerkki lapsilleen on jonkin arvoinen.

        Lapsi tottuu ja oppii ilmaisiin aterioihin ja muutaman kymmenen vuoden päästä ihaillaan, kun samainen lapsi siemailee Helsingin terasseilla kaupungin kustantamaa olutta, muutenhan tuo siemailija syrjäytyisi ja yhden ihmisen syrjäytyminen aiheuttaa yhteiskunnalle miljoonavahingot.

        • avatar Susanna sanoo:

          Huostaanoton syyt ovat todellakin jossain muualla kuin ilmaisissa aterioissa 😉

          Syrjäytymisen ehkäisemisessä ja perheiden tukemisessa tarvitaan monenlaisia keinoja. Kesän yli kantava yhteisöllisyys on varmasti erittäin toimiva juttu omalta osaltaan. Kaikkeahan sekään ei ratkaise. Yksinäiselle koululaiselle kesä on pitkä aika. Kaikkien vanhemmat eivät voi vuorotella lomiaan lasten lomaa tasoittamaan. Eikä kaikilla ole mummilaa tai muita sukulaisia, joilla viettää edes osa kesästä.

          En minä unohtanut vanhempien vastuuta. Keskityin vain hieman siihen, mitä kunta voi esimerkiksi omalta osaltaan tehdä. Ja miten tuo tekeminen voi samalla luoda kunnalle vetovoimaa ja hyvinvointia pitkän tähtäimen säästöistä puhumattakaan.

          Ensinnäkin: kunnat tekevät ja voisivat tehdä yhä enemmän myös kokonaisia perheitä tukevia, ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

          Toiseksikin: kukaan lapsi ei pääse valitsemaan vanhempiaan. Jos vanhemmat eivät pysty tuen avullakaan kantamaan kasvatusvastuutaan riittävällä tavalla, on erinomaisen tärkeää, että yhteiskunta tukee myös suoraan näitä lapsia. Joskus tulevaisuuden hahmottuminen voi olla loppujen lopuksi aika pienistäkin asioista kiinni. Säännöllinen ruokailu, fiksujen ja vastuullisten aikuisten tuki ja omanikäisten lasten kanssa kontaktointi saattavat hyvinkin olla ratkaisevassa asemassa.

          Lapsen näkökulmasta kesällä saatu ilmainen ateria ei ole sen erilaisempi kuin lukuvuoden aikana saatu ilmainen kouluateriakaan. Ihan liian monelle lapselle tuo ilmainen ateria saattaa olla päivän ainoa terveellinen ja ’oikea’ ateria. Ei sellainen hemmottele ketään pilalle.

  4. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Oma kokemukseni on että vaarallisin ikä vääränlaiseen ”aikuistumiseen” on 10-15 vuoden välillä. Minua suorastaan säälittää kun muutaman kymmenen oppilaan kyläkouluja vanhemmat puolustavat niiden turvallisella kasvuympäristöllä. Olen nähnyt tapauksia siitä kun kyläkoulusta päästään ylä-asteelle ja vanhempien valvova silmä etääntyy alkaa tapahtua kummia asioita, jotka esipuberteetti-ikäiset osaavat vielä hyvin peitellä. Tuo koulu-ikäisten (varsinkin nuorempien) loma-aikainen ruokailu on kyllä ongelma. Kertovathan opettajat jo nykyään, että heistä tuntuu, että lapset saavat ainoan lämpimän ateriansa päiväkodissa tai ala-asteella koulussa. Olen sosiaalinen luonne ja lapsirakas (nytkin meillä on 4 lastenlasta ”mummolassa”), mutta vaikka kuinka yhteiskunta rakentaisi turvaverkkoja, aina jää väliinputoajia. Tästä on surullisia esimerkkejä joista räikeimmät vain tulevat julkisuuteen. Sen takia en ymmärrä, miksi yhteiskunta käyttää voimavaroja aikuisten maahanmuuttajien hyysäämiseen (kieleteisen päätöksen saajia pyritään auttamaan kaikin tavoin mm ilmainen oikeusapu valituksissa ym ym, ). Naapurin lapsen hädältä ummistetaan silmä, sehän on toisen asioihin puuttumista. Hävettää.

    • avatar Susanna sanoo:

      Olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Maahanmuuttajia ja kantasuomalaisia lapsia en menisi silti asettamaan vastakkain. Harmittelen sitä, että yksinkertaiset ja toimivat kuntalaisia /kaupunkilaisia palvelevat asiat ohitetaan päätöksenteossa ja liian usein keskitytään vain leikkimään suurkaupunkia, jollainen emme ole.

      • avatar Lauri Kivimäki sanoo:

        En puhunut maahanmuuttajien lapsista vaan aikuisista miehistä. Ans kattoo kuinka käy sosiaalimenojen. Paikkakunnalla on vastaanottokeskuksia, joissa ainakin täällä Lammilla näyttää olevan valtaosin nuorehkoja miehiä. Hallitushan on nyttemmin linjannut, että minkään kunnan ei tarvitse ottaa pakolla myönteisen päätöksen saaneita vastaan, vaan ne jäävät sen kunnan hoteillejossa vastaanottokeskus sijaitsee. Lisäksi mitään ylimääräisiä koulutus- ja asumistukia ei tulla maksamaan kuten aiemmin suunniteltiin. Jäävät puhtaasti kunnallisveron maksajien hoteille. Toivon parasta, pelkään pahinta koska sosiaalitoimen budjetti on nykyäänkin enemmän kuin ahtaalla. Ja kunnanhallituksen puheenjohtajan mukaan ensivuoden budjetti ei valmistu juustohöylällä vaan kirveellä.

Jätä kommentti

css.php