Minä lupaan…

Jos aloittaisin vaikkapa vihaisuudesta, vihasta, vihapuheesta ja vihateoista. Kai niitä on ollut aikaisemminkin, mutta nykyään tuntuu siltä, että sivistykselle ollaan paikka paikoin jättämässä hyvästejä kaiken alkukantaisen räävittömyyden kanssa. Isot vihateot nousevat otsikoihin ja niin pitääkin. Mutta pitääkö vihalla tappaa ennen kuin se on riittävän pahaa tuomittavaksi?

Jos oltaisiinkin aluksi edes suvaitsematta sitä ’tavallista arkivihaa’ ja suitsittaisiin jo sitä pois. Ihmisen mieleenhän ei voi kurkistaa, mutta teot ja puheet voi torpata. Voisi vaikka aloittaa päiväkotisyrjinnän ja koulukiusaamisen aktiivisemmasta torjumisesta. Vihaiset ihmiset pitäisi saada liikenteestä ratin takaa rauhoittumaan – vaan minkäs teet, kun poliisi ei ehdi liikenteeseen enää siinä määärin kuin aikaisemmin.

Vihapuheet pitäisi torpata – ihan meidän kaikkien – niin rotuun, kansalaisuuteen, perhetaustaan kuin poliittiseen vakaumukseenkin suunnatut vihapuheet. Ja media voisi hillitä omaa vihaintoiluaan ja olla kuvaamatta sitä ikäänkuin luonnollisena muoti-ilmiönä. Esimerkiksi Iltasanomien otsikkona oli lauantaina:”Kassaraivo vaanii kaupoissa – kenen kuuluu laittaa kapula ostosten väliin?” – Häh?

Ja sitten tämä internet: kaikkihan me olemme törmänneet trolleihin, noihin muiden vihastuttamisesta energiansa ja voimansa saaviin addikteihin. Ei tämä näissäkään blogeissa kirjoittaminen ja kommentointi ole aina pysynyt asiallisessa kuosissa. Vihapuhetta tai sen jäljittelyä on ollut erinäisen kerran. Senkin voisi tuomita useammin – ainakin, jos ärjy osuu johonkin muuhun kuin omaan nilkkaan.

Puhe siitä, kuinka JONKUN pitäisi tehdä näille vihahuuruille jotain ei vie pitkälle. Oman käytöksen ryhdistäminen vihapuheen tai -tekojen kohdalla on se, mihin voimme itse kukin vaikuttaa. Joskus pelottaa ihan oikeasti, eikä silloin tarvitse heittäytyä leveimmässä mahdollisessa asennossa kanuunan alle. Jotain pientä voi ehkä silloinkin tehdä. Mutta useimmiten kyse on viitsimisestä ja sen miettimisestä, että mitä ne muutkin minusta oikein ajattelevat, jos alan ääneen nipottamaan… Silloin, lupaan ainakin omalta osaltani, tulen puuttumaan vihan purkauksiin aiempaa useammin ja aiempaa varhemmin. Ajatelkaa mitä ajattelette minusta, mutta välillä on oltava ikävä, jos aikoo suojella hiljaisempaa tai heikompaa.

8 kommenttia artikkeliin “Minä lupaan…”
  1. avatar Timo Ojanen sanoo:

    Moron,
    Tiedä sitten miten paljon viha on lisääntynyt, jos vaikka mennään 100v taaksepäin ja katsotaan mitä kaikkea on tuona aika tapahtunut. Ehkä se muuttaa muotoaan ja tieto (ja tieto) hyppää vielä somen kautta silmille välittömästi. Mutta on nollatoleranssi asioita mihin täytyy aina pyrkiä, vaikka tietää sen mahdottomaksi, viha ja kiusaaminen kuuluu siihen kategoriaan.
    Koulukiusaamisesta sen verran, että jos ajattelen aikaa 35-40v taaksepäin ja maaseutu, niin kyllä kiusaamista tapahtui, mutta niiden käsittely oli kyllä olematonta, sekä koulussa että kotona. Kyllä nykyään puututaan ja puhutaan paljon koulukiusaamisesta, ihan vakioasiaa ympäri vuoden koulun, opettajien, oppilaiden ja vanhempien välillä. Opettajilta on vaan tietty viety vähän valtaa pois yleisen kurin ylläpitämisestä ja ovat ainakin lehtien mukaan välillä joutuneet vanhempien kiusaamiksi, ei todellakaan hyvä sekään.

    • Ainakin viha pääsee leviämään nykyään nopeammin ja laajemmalle. Päättäjät voisivat hyvin näyttää muille esimerkkiä omalla käyttäytymisellään – jos niin päättäisivät.

  2. avatar Eero sanoo:

    En myöskään kannata millään tavoin vihapuheita, eikä vihan lietsominen muutoinkaan johda koskaan mihinkään positiiviseen lopputulokseen. Vihapuheet eivät silti katoa mihinkään tuomitsemalla niitä. Vielä tuhoisampaa on asioiden peittely tai vääristely. Totuus ja asioista suoraan puhuminen ovat edelleen vuonna 2016:kin paras tapa ehkäistä väärinkäsityksiä ja vihan lietsontaakin.

    • Osin olen samaa mieltä. Joidenkin mielestä tosin suoraan puhuminen tarkoittaa aika estotomta vihapuhetta, koska siltä nyt vain heistä tuntuu… Edelleen olen sitä mieltä, että mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Vihapuheet nousivat konkreettisesti esiin vuosi sitten maahanmuuttajavyöryn alkaessa. Pieninkin arvostelu maahantulijoita kohtaan leimattiin tietyissä piireissä rasismiksi ja vihapuheeksi.
    KUITENKIN. Olen sen verta iäkäs, että muistan hyvin kuinka me valkolaiset pidimme romaneja toisen tai kolmannen luokan kansalaisina tekivätpä he mitä tahansa. Kun opiskelin oli oppilaitoksemme lahjakkain oppilas romaninuorukainen. Juttelin Hänen kanssaan usein ja Hän kertoi pelkäävänsä, ettei taustastaan johtuen tule töitä saamaan. Myöhemmin kuulin, että Hän loistavien jatko-opintojensa jälkeen sai hyvän työpaikan eräästä pankkikonsernista. Kun katsoo vanhoja Suomalaisia elokuvia siellä korostuu tämä valtaväestön suhtautuminen romneihin, kukaan ei kirjoita someen tai twitteriin. Mutta ans olla kun tulee Pekka ja Pätkä neekereinä raivo roihahtaa huippuunsa. Elokuvan esittäminen on kiellettävä. Voi tätä ahdasmielisyyden ja suvaitsemattomuuden määrää. 1950- luvulla tänne rantautui vuosiksi Delta Rythm Boys lauluyhtye joka saavutti suuren suosion. Ajankuvana P ja P neekereinä vitsailee, että suomalainen menestyy paremmin kun esiintyy neekerinä (hui hitto mikä loukkaus tuon sanan käyttö) kai poliisi on kohta oven takana. Mitä suhtautumiseen romaneihin tulee kannattaa lukea Matti Yrjänä Joensuun kirja : Harjunpää ja heimolaiset. Siitä ilmenee kovasti hyvin miten myös virkavalta suhtautui romaneihin. Nykypäivänähän poliisivoimien suhtautuminen mahanmuuttajiin (siis tällä laillisesti oleviin) on neutraali tai enempi suvaitseva. Mitä tapahtuu kun paperittomia seilaa täällä toistakymmentätuhatta ja virkavalta tarkastelee yhä useammin heidän henkilöllisyyttään. Viranomaisethan ovat somen mukaan aina väärässä.

    • Ahdistuminen erilaisuudesta on inhimillistä, mutta se ei ole mielestäni vielä rasismia. Käytös ja puhe ovat niitä, mitkä merkitsevät. Ahdistumisesta ja pelosta puhuminen täytyy myös olla sallittua. Mutta se on aivan eri asia kuin vihapuhe. Niputtamalla vaikeita asioita helposti yhteen päästään leimaamaan ketä halutaan ihan miksi halutaan. Leimaaminen on minusta yhdenlaista trollaamista ja tahallista ikävien tunteiden esiin kaivamista.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Susa!
    Porukka on hyvää kyytiä jakautumassa kahtia, ja dialogi menee huutamiseksi.
    Pitäisikö sisäministeriön ohjeistaa poliisilaitokset, etteivät nämä myöntäisi lupia mielenosoituksille?
    Kun tunnelma on tämä, niin ruumiita syntyy kahden eri porukan sattuessa samalle kadun pätkälle mielenosoituksissa. Poliisien resursseja voitaisiin kaitsea muuhun kuin tappeleviin huligaaneihin.
    Nautitaan ilmoista t. Hessu K.

    • Ääripäät ovat kaukana toisistaan, mutta jos me vähemmän ääripäiset välttäisimme saamasta ääriaggressiotartuntaa ja yrittäisimme olla ihmisiksi. Silläkin olisi merkitystä…

Jätä kommentti

css.php