Erilaisuuden sietäminen synnyttää menestystä – aloitettaisiinko sen harjoitteleminen jo nyt?

Löysinpä Hesarista mielenkiintoisen kirja-arvostelun. Arvosteltavan kirjan nimi oli ”Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit – eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä” (Ari Turunen, Into 2015. 316 s.). Erilaisuuden sietäminen menestyksen edellytyksenä on sellainen teema, johon kaikkien kuntalaisten ja etenkin kuntavaikuttajien tulisi perehtyä ihan aidosti ja varauksetta. Turunen on tutkinut jo lisensiaattityössään kulttuurien maailmankuvia ja käsityksiä toisistaan.

”Kaupunkilaisilla on tunne turvallisuudesta. Ja kun on turvassa, uskaltaa keksiä ja ideoida. Kun ihmiset saavat olla vieraille vaikutteille alttiita, syntyy jotain ainutlaatuista.” väittää Turunen kirjassaan. Turvallisuuden tunne on siis myös yksi menestymisen ainesosista. Turvallisuuden tunteeseen tarvitaan vähintäänkin usko siihen, että oma ja perheen peruseläminen on kunnossa. On hullua kuvitellakaan, että ilman toimivia perusrakenteita (sisäilmaongelmattomia kouluja, työpaikkoja, toimivia julkisia kulkuyhteyksiä jne)  pelkkä erilaisuuden sietäminen saisi kaupungin kukoistamaan. Edes Hämeenlinnan kaupunkia.

Jos päästäisiin siihen, että innovaatioiden houkuttamista kaupunkiin ja nykyisten (sekä tulevienkin) asukkaiden tavoitetiloja ei enää asetettaisikaan vastakkain joko-tai-asetelmaan. Molempia tarvitaan. Opetellaanko siis viimeistään nyt sietämään toinen toistemme erilaisuutta ilman julkisia teilauksia, leimaamisia ja ennakkoasenteita?

4 kommenttia artikkeliin “Erilaisuuden sietäminen synnyttää menestystä – aloitettaisiinko sen harjoitteleminen jo nyt?”
  1. avatar Kari Jokinen sanoo:

    Turvallisuus lähtee siitä, että:
    1. voimme ennakoida, mitä meidän ympärillämme tapahtuu. Silloin voimme varautua tuleviin tapahtumiin, ottaa osamme uusista mahdollisuuksista tai suojautua uusilta uhkilta.
    2. voimme varautua ympärillämme tapahtuviin muutoksiin. Joko suojautua uusilta riskeiltä tai varmistaa, ettei muutos haittaa meitä.

    Hämeenlinnassa kaupungin kehittäminen on keskittynyt siihen, että voisimme ottaa hyödyn uusista mahdollisuuksista ja sen varmistamiseen, ette mahdollinen muutos haittaa meitä.

    Mahdollisuuksien analysointi lienee jäänyt puolitiehen.
    Esimerkkinä ympäristön analyysi, sen huomioiminen miten kilpailijamme toimivat ja miten siihen pitäisi vastata, on löysää.
    Esimerkkinä vaikkapa liikenneyhteyksien mahdollisuudet. Ei riitä, että kerromme olevamme ihan lähellä. Pitäisi myös varmistaa, että on lähiliikennettä. Ja tämä tarkoittaa sitä, että pitää jotenkin varmistaa, että täältä voi päästä Riihimäelle, Forssaan, Lammille tai Toijalaan kohtuullisen helposti. Sen lisäksi pitää hoitaa yhteydet Tampereelle ja Helsinkiin. En nykytilanteessa tiedä, kenen vastuualuetta tuo liikenneyhteyksien ylläpito on. On kenen tahansa, hän ei ole hoitanut tehtäväänsä. Sloganin ”ihan lähellä” hoito ei ole onnistunut. Pitäisikö kaupunginjohtajan tehdä jotain?

    Esimerkkinä kulttuuri, sen miettiminen mitä asukkaat odottavat. Kulttuuripalveluja karsitaan tavalla, joka enimmäkseen johtaa siihen, että valtion rahaa jätetään käyttämättä. Jos Lahden orkesteri ei käy Hämeenlinnassa, säästetään ensisijaisesti opetusministeriön myöntämistä yhteistoiminta-avustuksista. Mutta ne ovat valtion budjetissa oleeva kokonaisuus, jonka määrä ei pienene, vaikka me siitä kieltäytyisimme. Sen vain saa joku muu. Veronmaksajalle muutosta ei tule.

    En löydä liikenne- ja kulttuuripäätöksistä ideaa, miten niissä olisi pyritty hyötymään uusista mahdollisuuksista, en ole nähnyt varautumista mahdolliseen Guggenheimin tuomaan noin 15% valtiontuen pienenemiseen (kiitos Sanna) enkä ole nähnyt minkäänlaista reaktiota liikenneyhteyksien ongelmien syntyyn.

    Aihellisesti me hämeenlinnalaiset voimme kokea olevamme turvattomia. Ja se on päättäjiemme käsissä, voiko tuo tuntuma muuttua.

  2. avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

    Tuo Ari Turusen väite on kiinnostavan jännitteinen. Toisaalta turvallisuus tuo hänen mukaansa maslowilaisessa mielessä ihmisen kekseliäisyyden esiin ja toisaalta tuota samaa ruokkii altistuminen vieraille vaikutteille.

    Suhteessa siihen, miten turvallisesti elämme on meillä säälittävän vähän esiintynyt mitään erityistä kekseliäisyyttä. Ihmisen tai pikemminkin ihmisten kekseliäisyys niin hyvässä kuin pahassakin tulee esiin parhaiten, kun turvallisuus on uhattuna. Toisaalta suu täynnä ruokaa on vaikea laulaa.

    Vieraat vaikutteet saavat arkisen turvallisuuden vähintäänkin tuntumaan kyseenalaiselta, jolloin turvallisuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta ne kannattaa sivuuttaa tai leimata huonoiksi. Tässä ihmiset saattavat olla hyvinkin kekseliäistä, kuten myös kaikessa muussakin kiusaamiseen liittyvässä touhussa.

    Susannan peräänkuuluttama erilaisuuden sietäminen on omalla tavallaan viittaus tuskaisuuteen ja kärsimykseen. Erilaisuus itsessään loukkaa ja kyseenalaistaa tutun ja turvallisen, mikä voi olla sietämätöntä.

    Kaikenlaiset automaattiset asetelmat ilman henkilökohtaista ponnistelua ei oikein johda kuin kärjistyksiin. Vieraan tai oudon kohtaamisen synnyttämää outoa oloa kannattaa tutkia. Ei siis sen aiheuttajaa, vaan mitä se aiheuttaa minussa ja miksi. Ja jos tuo yksityinen havahtuminen vielä johtaa keskusteluun ja haluun ottaa asioista selvää kiihkotta voi tuloksena olla sietämisen sijaan laajentunut ja hyväksyvä käsitys maailmasta, ehkä jopa joku uusi tapa toimiakin syntyy ohessa.

  3. avatar Tauno sanoo:

    Olen samaa mieltä Susannan kanssa ja pelkästään katseltuani viimeisen valtuuston kokouksen. Valtuuston puheenjohtaja meinasi riehaantua, kun joku uskalsi esittää toisenlaisia ja kokoomuksen kannasta poikkeavia näkemyksiä Raitaharjun vanhainkodin tulevaisuudesta ja se kuvastelee muutenkin asetelmia Hämeenlinnan paikallispolitiikasta tällä hetkellä. Lataan aika suuret odotukset valtuuston johtajan vaihdokseen positiivisessa mielessä.

Jätä kommentti

css.php