Erimielisyys ei ole riitelyä – se on rikkautta

Hämeenlinnan politiikkaa ja poliitikkoja on syytetty riitelemisestä. Totta ja ei niin totta. Mitä se riitely politiikassa oikein on?

Saako olla eri mieltä? Erilaisuus ja erilaiset mielipiteet ovat rikkaus, joka pitäisi hyödyntää – uutta ei synny, jos tyydytään sulassa sovussa vain vanhaan. Kaikki tieto, mitä meillä on olemassa ihmisten vuorovaikutuksesta ja yhdessä tekemisestä, puhuvat erilaisuuden hyvistä ja uutta luovista puolista. Totta toki on tietenkin sekin, että erilailla ajattelevien kanssa töiden ja päätösten tekeminen ei ole helppoa eikä nopeaa. Kuntalaisen näkökulmasta laadukkaat päätökset pitäisi arvottaa tärkeämmiksi kuin päätösten tekijöiden työn helppous. Eri mieltä oleminen on tutkimustiedon näkökulmasta voimavara – meistä riippuu, miten sitä hyödynnämme.

Pitääkö välttää kompromissit? Kompromissien välttely saadaan aikaiseksi tekemällä ns. lehmänkauppoja. Minä saan päättää tässä, niin sinä saat sitten päättää tuossa… Tämä lähtökohta ei ainakaan tuota mitään laadukasta päätöksentekoa. Jos tämä oli ok vielä 1800-luvulla, niin maailma on muuttunut paljon sen jälkeen. Lehmänkauppoihin ei tarvitse suostua eikä kompromisseja pelätä.

Pitääkö kompromisseihin suostua? Joskus mikään alkuperäisistä ehdotuksista ei ole hyvä. Silloin kompromissi ei paranna asiaa. Jos alkuperäisinä vaihtoehtoina on appelsiini ja omena, niiden kompromissiehdotus (vaikkapa granaattiomena?) ei ole yhtään sen parempi, jos paras ratkaisu olisikin itse asiassa taskulamppu. Omiakin ratkaisuehdotuksia pitää pystyä aina kyseenalaistamaan. Kompromissiin tyytyminen ei ole aina se paras juttu.

Saako pitää pintansa, jos oikein kovasti uskoo omaan vaihtoehtoonsa? Kukaan ei voi velvoittaa rikkomaan oman omantunnon rajoja – tai niin sen ainakin pitäisi olla.

Saako turvautua oikeudellisiin toimenpiteisiin? Tässä suhteessa(kin) me suomalaiset olemme onneksi tasa-arvoisia. Kaikilla on oikeus turvautua oikeudellisiin toimenpiteisiin, vaikkapa tehdä tutkintapyyntö, jos tilanne sitä vaatii. Toki kaikista tapauksista pitäisi pystyä myös ottamaan opikseen. Samoja virheitä ei kannata toistaa kovin montaa kertaa kaupungin vallan huipulla, jos haluamme olla vetovoimainen kaupunki.

Mitä se riitely sitten on? Sitä on varmaankin todella vaikea määritellä yksiselitteisesti ja kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Mutta erimielisyys, kompromissien teko, kompromisseistä kieltäytyminen ja oman oikeusturvan hyödyntäminen eivät ole mielestäni riitelyä. Nämä sallittakoon jatkossakin.

8 kommenttia artikkeliin “Erimielisyys ei ole riitelyä – se on rikkautta”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Kun toinen kiskoo suohon ja toinen suosta pois, niin mikä on kompromissi? Kuljetaan käsi kädessä suon laitaa?

  2. avatar perttu hanhivaara sanoo:

    Kompromissi jako-osuudesta
    Isosisko halkaisi omenan veljensä kesken jaettavaksi. Veli alkoi marista saadessaan huomattavasti pienemmän lohkon omenasta siskon valitessa suuremman osan aivan kuin luonnostaan.
    Veli aloitti riitelyn ja tivasi siskoltaa; Miksi sinä otit suuremma puolen omenasta?
    Sisko halusi tehdä sovinnon ja kysyi veljeltään. Kumman puoliskon sinä itse olisit ottanut?
    Tietysti pienemmän vastasi veli.
    Isosisko totesi kompromissina, että ihan tuhaan riitelit kun sait juuri sen minkä halusit.

  3. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Lehdessä oli otsikko: hallinto-oikeus kumosi Lulu Ranteen hyllytyspäätöksen. Se olisi häpeän paikka Hämeenlinnan kaupungin johdolle ja kokdem-akselille, mutta hehän eivät osaa edes hävetä.

    • avatar Susanna sanoo:

      Tästä pitäisi nousta iso, perustavanlaatuinen keskustelu, mutta epäilen sitä. Kokoomuksessa ainakin liputetaan kovasti vaaleissa sen puolesta, ettei saa riidellä. Miten se oikein suhtautuu tähän?

Jätä kommentti

css.php